Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Minut oli houkuteltu lounaalle jo edellisenä aamuna. Yritin kieltäytyä, koska kalenterissani päivä oli sydämin merkittynä varatuksi kuopukseni nimipäivälle. Kutsuja ei kuitenkaan antanut periksi: ”Juuri siksi me sinut haluammekin syömään, nimenomaan Danielin nimipäivänä ei sinun ole hyvä olla yksin”. Kun sopimus oli, ettei isäntäpari tuskastu mahdollisista itkuistani, tuntui turvalliselta lupautua paikalle.

Jo sisään astuessani lämmitti mieltä. Vastassa oli kaunis koti ja sydämellinen emäntä! Saavuttuani huomasin, kuinka kaikki oli niin loppuun asti mietittyä. Koti oli lämmin ja jouluinen, valtavan kauniisti taas kerran somistettu ja sisustettu. Olin tervetullut suruineni kaikkineni – kuten aina.

Talon isäntä, isäni, oli aamulla halunnut laittaa päälleen tumman villapaidan. Sen mieluisimman, joka oli lämmin ja mukava päällä, helppo pukea, tuttu ja turvallinen. Mutta äitini kielsi. ”Tänään laitetaan päälle jotain pirteää” ja auttoi isän ylle kauniin joulunpunaisen villapaidan. ”Meidän pitää pukeutua iloisiin väreihin, jotta Kristalle tulee parempi mieli.”

Ja isä puki punaisen paidan ylleen; ja mielellään niin. Tyttärensä mieliksi, väriterapiaksi. Niin huomaavaista, että silmäni kostuvat vieläkin, kun ajattelen iloisen väriseen paitaan sonnustautunutta isääni. 

Eikä siinä kaikki. Taustalla soi musiikki. Melkein huomaamattomasti, hiljaisesti ja herkästi. Tarkkaan valittu sekin. Piristävää, rauhoittavaa ja kaunista. Kaikken surullisen, synkän ja liian haaveilevan oli DJ siirtänyt napakasti sivuun. Kauniisti valaistussa kodissa, tunnelmaa loivat myös jouluvalot ja -koristeet, kynttilät ja joulukukat. Kuusikin on tulossa, mutta lähempänä joulua, jotta perinteisessä Uuden Vuoden juhlassa puussa on vielä neulaset paikoillaan.

Joulun ajalle nostettiin glögimalja. Ja Danielille. Aina Danielille!

Danielin kuva oli paraatipaikalla. Niin kauniisti aseteltuna jouluruusujen, itsenäisyyspäivästä esille jääneen suomenlipun ja muistoja herättävän servettipidikkeen viereen Servettipidikkeen, johon Daniel itse kirjoitti nimensä oman pöytäpaikansa merkiksi.

Ja sitten siihen lohtulounaaseen. Menuhan oli täydellinen, ”parempi kuin Shellin baarissa”, vitsailimme jo tavaksi tulleeseen tapaan pöydän notkuessa herkkuja. Onneksi valitsin äidin antamista lounaspaikkavaihtoehdoista sen kotoisimman eli La Cocina de Mami-María! Tammiston Ravintola Jufu ja Vapaalan Ravintola Koto jäivät nyt toisiksi, vaikka molemmat ovat ihan suosikkilounaspaikkojeni listalla.

La Cocina de Mami-Marían menu oli lounaaksi ihan liian hieno, aivan kuin olisin ollut juhlaillallisella, mutta kerrankos sitä – Danielin nimipäivän kunniaksi.

Maistuva menu ja luksuslounas alkoi alkuruualla. Näin koronan aikaan kovasti matkakuumeisena, kuvittelin hetken olevani reissussa ja kirjasin herkut espanjan kielellä. Sopiiko näin ;)?! Kuvittele sinäkin itsesi Mami Marían keittiöön, vaikkapa Fuengirolan rantakadulle, kun luet menuun (taitaa olla hetkeen lähin tapa, jolla voi auringon lämmön ja Välimeren tuoksun kuvitella):

Menú del Día de Daniel

PRIMEROS

Salmón Ahumado con Melon

SEGUNDOS

Paella de Pollo y Camarones
Ensalada Mixta
Pan

POSTRES

Tabla de Quesos
Flan
Café con Leche

Kyllä minua hemmoteltiin. Hyvällä ruualla ja rakastavalla läsnäololla. Ja lahjoilla. Vanhaan tuttuun joulukuisen tradition tapaamme sain myös kurkistaa emännän upeaan Ritualsin joulukalenteriinkin. 11. luukku oli kuulemma minulle varattu. Ihana ja kivan kokoinen The Ritual of Hammam -mustasaippua tuoksui hyvältä ja oli valtavan kauniissa ja ylellisessä kullanvärisessä tuubissa. Se lupasi muuttaa saunatupamme tunnelman aidoksi turkkilaiseksi höyrysaunaksi.

The Rituals of Hamman saippuassa on puhdasta oliiviöljyä sekä virkistävää eukalyptusta, ja se syväpuhdistaa ihon jättäen sen ihanan pehmeäksi. Mainio paketti joulukalenteriin, sillä tuote sopii kaikille ihotyypeille ja lupaa näin täydellisen puhdistuselämyksen ihan jokaiselle. Valitettavasti tuubi jäi matkastani, joten vielä hetki menee, kunnes pääsen kokeilemaan tuota itämaista elämystä iholleni kylpiessäni Lopen vapaa-ajanasunnollamme.

Voimauttavan lounaan jälkeen kiitokset vieraskirjaan – totuttu tapa, vaikkei ’vieraaksi’ minua kutsutakkaan – ja kotimatkalle. Takaisin töiden ääreen sydän pakahtuen kiitollisuudesta. Juuri nyt minä tunnen valtavan pettymyksen, surun ja ikävän lisäksi myös suurta suurta kiitollisuutta.

Tällaisia äidit ja isät ovat! Kiitos.

Unohdinkin vielä – minut myös lahjottiin – ja suuresti. Isä alkoi kertomaan glögin siemailun väliin tarinaa senkillä olevasta upeasta lasimaljakosta. Siitä, jonka Timo Sarpaneva oli hänelle antanut lahjaksi 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Signeerausten tihrustelun jälkeen, lasiaarteen omistajuus siirtyi minulle, isäni toiveesta. Voi isä – ja äiti! Tämä oli minun joulu. Kiitos ja halaus!

Tässä tarkistelimme Timo Sarpanevalta saadun upean lasiesineen pohjaa, josta löytyi onnittelusanat kaiverrettuna: ’Toverilleni Laurille ystävyydellä Timo’.

Hyvää nimipäivää rakkaista rakkain Daniel!

Ja kuten jokainen päivä,
jokainen hetki,
nytkin,
sydämeni huutaa
ja minäkin joskus,
ihan ääneen ja lujasti:
ANTAKAA LAPSENI TAKAISIN!

2 thoughts on “Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

  1. Kiitos että olet lapsemme, Krista! Elin Danielin nimipäivän uudelleen lukiessani blogiasi. Tässä iässä kaikki uudelleen koetut onnen hetket ovat tuplabonusta ja se on paljon se.

  2. Ihana ystäväni, kollegani Krista❤️

    Kyynel silmässä luen blogiasi ja postauksia täällä.

    Sinulle on annettu kirjoittamisen lahja, valtavan kauniisti kirjoitat suurimman surusi keskellä.

    Lämmin halaus jokaiseen päivääsi❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *