Avainsana: uurnalehto

— Suruvuosi —

Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

31.3.2024

Istun kolmijalkajakkaralla Danielin muistokiven edessä. Kurkotan kohti pientä peltilaatikkoa kiven vieressä, avaan kannen ja kaivan sen suojasta muistokirjan. Yllätyn suuresti. Kirjan kansien välistä löytyy käsinkirjoitettu kirje, joka alkaa: ”Moikka Daniel”. Sydän jättää tahdin välistä kuin vain ottaakseen vauhtia ja sykkiäkseen sitten voimallisesti tahkoen rintalastaani vasten. ”Et varmaa enää muista mua” … ja silmäninsumenevat kyyneleistä, enkä… Read More Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

— Suruvuosi —

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

4.7.2021

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

— Arkea ja juhlaa, Suruvuosi —

Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

27.6.2021

Uurnan lasku on kuin suunnittelisi hautajaisia uudelleen. Kukat, musiikki, kuvaaja, pappi, vahtimestari. Aika ja paikka. Tai aika, paikka on ollut tiedossa jo pidempään. Minulla on lyhyen seremonian kulku suurin piirtein suunniteltuna. Pieni puhekin, vaikka vaikeaa oli päättää millaisen haluan ja mitä haluan sanoa. Vai haluanko mitään. Puhunko pojalleni vai kerronko lapsestani läsnäoleville? Kiitänkö vai kerronko… Read More Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään