Suruvuosi

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

Uurnan lasku on kuin suunnittelisi hautajaisia uudelleen. Kukat, musiikki, kuvaaja, pappi, vahtimestari. Aika ja paikka. Tai aika, paikka on ollut tiedossa jo pidempään. Minulla on lyhyen seremonian kulku suurin piirtein suunniteltuna. Pieni puhekin, vaikka vaikeaa oli päättää millaisen haluan ja mitä haluan sanoa. Vai haluanko mitään. Puhunko pojalleni vai kerronko lapsestani läsnäoleville? Kiitänkö vai kerronko… Read More Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään