Suruvuosi

Puu kaatuu, mutta ikävä Danielia ei taitu

Ikkunasta ulos tänään katsoessani, on metsään laskeutunut tämän blogin otsikkokuvan verran lunta. Se muistutti ajasta, jolloin meillä oli tontti ja unelma mökistä. Ja Sinut. Ajasta, jolloin minulla oli kuopukseni, Daniel. Kuvasi muistuttaa minua ihailtavasta sinnikkyydestäsi. Muistan, miten puita kaatui myrskytuulen lailla. Isompiakin kuin kuvassa. Ja mitä paksumpi varsi, sitä voittamattomampi olit. Puun kaato oli Sinulle… Read More Puu kaatuu, mutta ikävä Danielia ei taitu

Suruvuosi

Vieraskirja Danielin haudalla

Vieraskirja haudalla ei varmasti ole ihan tavallinen asia, mutta nyt sellainen on Danielin viimeisellä leposijalla. Kun istun haudalla kirjoitan puhelimen muistikirjaan runoja, tallennan tuntoja, muistelen lastani ja yhteisiä hetkiämme, suren suruani, itken kaipuutani. Joka kerta siinä istuessani tuli tunne, että voisinpa sanoa jotain haudalla vieraileville ja Danielia kaipaaville. Jotain pientä. Lohduttavaa tai muistoja. Tai sitten… Read More Vieraskirja Danielin haudalla

Suruvuosi

Kun muistot eivät riitä

“Are your memories of your daughter enough for you?”, autistinen, erittäin älykäs erikoistuva nuori lääkäri Shaun Murphy kysyy tyttärensä jo vuosia sitten menettäneeltä Dr. Aaron Glassmanilta Netflixin suoratoistosarjassa The Good Doctor. Shaunille tärkeä mentori ja isähahmo vastaa kysymykseen hillitysti, mutta hetkeäkään miettimättä: “Not even close”. NOT EVEN CLOSE! Muistot eivät riitä, eivät lähellekään. Etsin uusia… Read More Kun muistot eivät riitä

Suruvuosi

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Suruvuosi

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksenin sydänpysähdys pysähdytti hetkeksi koko jalkapallomaailman. Kovimpienkin karjujen silmiin nousi kyyneleet ja järkytys ja jännitys näkyi kaikkien paikalla olevien kasvoilta. Kotikatsomoissakaan ei ilman levottomia tunteita selvitty. Elvytykseen kuluvat minuutit tuntuivat tunneilta ja kaikki siinä hetkessä ja tilanteessa tapahtunut syöpyi syvälle mieliin. HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen kuvaa osuvasti miten Christian Eriksenin hauraalla hetkellä… Read More Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Suruvuosi

Pohjaton(ko) suru, Lennu on poissa

Tasavallan presidentin ilmoitus Lennu-koiran kuolemasta, nosti kohdallani esiin tunnemyrskyn, jollaista en olisi halunnut kohdata. Mieleni pienuudessa mieleni pahoitin. Tunteiden pato aukesi ja suruni avohaavan ympärille jo muodostunut kevyt hyytymä repesi taas vereslihalle. Tunsin sivuun työntämäni tunnekirjon uudelleen paljaaltaan ja suojaamatta. Facebookissa osui silmiini Sauli Niinistön kaksi tuntia aiemmin julkaisema viesti, jossa hän kertoi heidän lemmikkinsä… Read More Pohjaton(ko) suru, Lennu on poissa

Suruvuosi

Surevan iloinen vappu

Ajattelin olleeni jo vahvoilla. Ajattelin olevani jo jollain lailla ’asian päällä’, mutta sitten yhtäkkiä yllättäen surun voimakas aalto pyyhkäisi ylitseni. Niin kovasti sattui, että hetken toivoin, että joku hakisi pois. Kuolo korjaisi tai valkotakkiset lukitsisivat pehmustettuun huoneeseen ja hukkaisivat avaimen. Vappu, ilon ja kevään juhla, painoi surevan polvilleen. Äänet, ilo ja nauru, vitsailu, aurinko, värit,… Read More Surevan iloinen vappu

Suruvuosi

Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Minulta kysytään aika ajoin, säännöllisen epäsäännöllisesti, mitä ihmettä tapahtui. Saan kysymyksiä sosiaalisen median viestimien kautta ja joskus joku kysyy kasvotustenkin. Tosin harvoin, kun en paljon ihmisiä tällä hetkellä tapaa: surun ja koronankin takia. Osa on hiljaa, kuuntelee sitä, mitä minä haluan jakaa. Kysyy miten voin, mutta jättää tungettelematta. Varmastikin miettii itsekseen tai pohtii syitä toisessa… Read More Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Kuuma vesi jäätyy kylmää nopeammin! Tämän olemme tänä talvena opineet, jos ei fysiikan tunnilta, niin Instagramista viimeistään. Insta-tileillä on pyörinyt toinen toistaan upeampia videoita, jossa pakkasella ilmaan kaaressa heitetty vesi muodostaa upean hileholvin taivaalle. Minun video ei ole niin upea tai erikoinen – ja mietin pitkään edes tekisinkö sellaista – saati sitten julkaisisinko. Tämä oli… Read More Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Suruvuosi

Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Ei ollut epäilystäkään, etteikö kuopuksestani tulisi Daniel. Se nimi miellytti heti alkuunsa muita vaihtoehtoja enemmän ja taklasi syntymäpäivänäsi juhlittavan komean Valentino nimenkin. Daniel oli, ja on, pellavapäisen suklaasilmäisen poikani näköinen nimi. 18.4.1999 nimivalinta virallistettiin. Kuopukseni sai Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa kasteen ja nimekseen DANIEL LAURI JOAKIM. Nimi Daniel sointui korvaani kauniisti, Lauri tuli Danielin isoisän… Read More Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Suruvuosi

Antakaa lapseni takaisin!

Talo on ihan hiljaa, juuri niin kuin haluan. Suru ja epätoivo huutaa lujalla, sille pitää olla tänä viikonloppuna tilaa. Ja jos haluan ääntä, tepsuttelen keittiöön ja painan kahvikoneen etulevyn napista. Olen keittänyt tänään jo kahdesti itselleni cappuccinot asettamatta maitotankkia koneen kylkeen. Masiina syöksee vesihöyryä ymmärtämättä muistuttaa minua kiinnittää jääkaapissa olevaa maitosäiliötä paikalleen. Ja sitten se… Read More Antakaa lapseni takaisin!