Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Meidän hiihtolomamme ja kariutunut kylpyläviikkosuunnitelma meni näin: Siirrän poikani uimahousut vaatekaapin hyllyltä esiin. Haettuani matkalaukun, jonne kylpyläloman vaatteet ja varusteet pakataan, en uimasortseja enää löydy. Daniel tulee apuun ja raivokkaasti etsimme koko kodin kaikki kaapit. Käytämme koko käytössä olevan ajan vaatepinojen kääntelyyn, jonka kello meille suo ja sitten tulee hiljaisuus. Seinällä olevan jättikellon tikitys päättyy… Read More Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Suruvuosi

Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Onko sinulla unta, jonka mielelläsi haluaisit katsoa toistamiseen? Minä näin viime yönä unta Danielista, kuopuksestani. Kaikki oli täydellistä. Oltiin onnellisuuskuplassa, tehtiin asioita yhdessä. Kaikki oli seesteistä ja rauhallista. Rakkauden täyttämää. Lämmintä. Sitten heräsin. ”Tule uniini uudelleen”, huudan herättyäni äänettömästi. Edes hetken sain taas olla vierelläsi, sain katsoa ruskeisiin sydämen sulattaviin silmiisi ja pitää sinut lähelläni.… Read More Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Suruvuosi

Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan

Lauantaina 7.11.2020 tein ensimmäisen julkaisun Kristallin kirkkaasti feediini kuopukseni menettämisen jälkeen. Muistan miten se pelotti, palata sosiaaliseen mediaan, Instagramiin ja kertoa tapahtuneesta. Tosin ensimmäisessä postauksessa olin melko vaiti, palasin varovasti. Hiukan tunnustellen. Ei minulla oikein ollut sanojakaan. Heinäkuussa, kun kuulin Danielista, pakokauhun vallassa halusin sulkea kaikki some-kanavat. Mahdollisimman nopeasti, heti. Viimeinen mitä siinä tilassa ja… Read More Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan