Uunon ja Tyynen, Martan, Lorenzon ja Lolon sekä Einon muistolle. Ritvaa ja Aria unohtamatta. Isovanhempiani, eno ja mieheni isä, lasteni isovanhempia.   Elämä on ollut minulle lempeä. Vaikka jokaista poismenoa on kovasti surtu, lähtenyttä ikävöity ja kyyneleitä heitä muistellessa vuodatettu, on siirtymiset tästä elämästä tuonpuoleiseen tapahtuneet luonnonmukaisessa järjestyksessä. Suvun vanhimmat.   Helpolla en tunne kuitenkaan… Read More Pyhäinpäivän kuolemanpelko… ja mitä olen unohtanut kysyä?