Avainsana: Hämeenkylän uurnalehto

— Suruvuosi —

Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

31.3.2024

Istun kolmijalkajakkaralla Danielin muistokiven edessä. Kurkotan kohti pientä peltilaatikkoa kiven vieressä, avaan kannen ja kaivan sen suojasta muistokirjan. Yllätyn suuresti. Kirjan kansien välistä löytyy käsinkirjoitettu kirje, joka alkaa: ”Moikka Daniel”. Sydän jättää tahdin välistä kuin vain ottaakseen vauhtia ja sykkiäkseen sitten voimallisesti tahkoen rintalastaani vasten. ”Et varmaa enää muista mua” … ja silmäninsumenevat kyyneleistä, enkä… Read More Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

— Suruvuosi —

Piknik Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin muistopäivänä 16.7.

17.7.2022

”Astele portista luokseni, poikani. Ota kädestäni kiinni, halaa ja kuivaa kyyneleeni. Sano, että se oli vain pahaa unta.” Näin kirjoitin eilen Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin haudalla olevaan muistikirjaan. Lähetin ponnekkaan toiveen universumille, sillä onhan niitä uskomattomia ja mahdottomia ihmeitä tapahtunut ennenkin, eikö?! Ihmettä en saanut, mutta tuntuu kuin pyyntöni olisi kuitenkin kuultu ja Daniel, joka itse… Read More Piknik Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin muistopäivänä 16.7.

— Suruvuosi —

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

4.7.2021

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket