Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Meidän hiihtolomamme ja kariutunut kylpyläviikkosuunnitelma meni näin: Siirrän poikani uimahousut vaatekaapin hyllyltä esiin. Haettuani matkalaukun, jonne kylpyläloman vaatteet ja varusteet pakataan, en uimasortseja enää löydy. Daniel tulee apuun ja raivokkaasti etsimme koko kodin kaikki kaapit. Käytämme koko käytössä olevan ajan vaatepinojen kääntelyyn, jonka kello meille suo ja sitten tulee hiljaisuus. Seinällä olevan jättikellon tikitys päättyy… Read More Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Arkea ja juhlaa

Nimipäiväpoikani Daniel

11. joulukuuta on taas täällä. Tänään on toinen Danielin nimipäivä ilman Danielia. 21 kertaa ehdimme iloita päivästä, sinusta ja nimestä, yhdessä. Viime vuonna tähän aikaan kirjoitin alla olevan nimipäiväpostauksen Kristallin kirkkaasti -sivuille Instagramiin: Nimipäiväpoikani! Kunpa saisin soittaa sinulle tänään, kuulla äänesi ja taas kertoa kuinka äärettömän rakas olet minulle. Kunpa saisin sipaista Sinulle puhelimen näytöltä… Read More Nimipäiväpoikani Daniel

Suruvuosi

Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Onko sinulla unta, jonka mielelläsi haluaisit katsoa toistamiseen? Minä näin viime yönä unta Danielista, kuopuksestani. Kaikki oli täydellistä. Oltiin onnellisuuskuplassa, tehtiin asioita yhdessä. Kaikki oli seesteistä ja rauhallista. Rakkauden täyttämää. Lämmintä. Sitten heräsin. ”Tule uniini uudelleen”, huudan herättyäni äänettömästi. Edes hetken sain taas olla vierelläsi, sain katsoa ruskeisiin sydämen sulattaviin silmiisi ja pitää sinut lähelläni.… Read More Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Suruvuosi

Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan

Lauantaina 7.11.2020 tein ensimmäisen julkaisun Kristallin kirkkaasti feediini kuopukseni menettämisen jälkeen. Muistan miten se pelotti, palata sosiaaliseen mediaan, Instagramiin ja kertoa tapahtuneesta. Tosin ensimmäisessä postauksessa olin melko vaiti, palasin varovasti. Hiukan tunnustellen. Ei minulla oikein ollut sanojakaan. Heinäkuussa, kun kuulin Danielista, pakokauhun vallassa halusin sulkea kaikki some-kanavat. Mahdollisimman nopeasti, heti. Viimeinen mitä siinä tilassa ja… Read More Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan

Suruvuosi

Vieraskirja Danielin haudalla

Vieraskirja haudalla ei varmasti ole ihan tavallinen asia, mutta nyt sellainen on Danielin viimeisellä leposijalla. Kun istun haudalla kirjoitan puhelimen muistikirjaan runoja, tallennan tuntoja, muistelen lastani ja yhteisiä hetkiämme, suren suruani, itken kaipuutani. Joka kerta siinä istuessani tuli tunne, että voisinpa sanoa jotain haudalla vieraileville ja Danielia kaipaaville. Jotain pientä. Lohduttavaa tai muistoja. Tai sitten… Read More Vieraskirja Danielin haudalla

Suruvuosi

Kun muistot eivät riitä

“Are your memories of your daughter enough for you?”, autistinen, erittäin älykäs erikoistuva nuori lääkäri Shaun Murphy kysyy tyttärensä jo vuosia sitten menettäneeltä Dr. Aaron Glassmanilta Netflixin suoratoistosarjassa The Good Doctor. Shaunille tärkeä mentori ja isähahmo vastaa kysymykseen hillitysti, mutta hetkeäkään miettimättä: “Not even close”. NOT EVEN CLOSE! Muistot eivät riitä, eivät lähellekään. Etsin uusia… Read More Kun muistot eivät riitä

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

Uurnan lasku on kuin suunnittelisi hautajaisia uudelleen. Kukat, musiikki, kuvaaja, pappi, vahtimestari. Aika ja paikka. Tai aika, paikka on ollut tiedossa jo pidempään. Minulla on lyhyen seremonian kulku suurin piirtein suunniteltuna. Pieni puhekin, vaikka vaikeaa oli päättää millaisen haluan ja mitä haluan sanoa. Vai haluanko mitään. Puhunko pojalleni vai kerronko lapsestani läsnäoleville? Kiitänkö vai kerronko… Read More Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

Suruvuosi

Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Eipä tästä tehdystä ole paljon kehuja saanut. Kävin toteuttamassa sen, johon en pyytänyt lupaa keneltäkään, enkä kenenkään siunausta tarvinnut. Tämän vuoden saatossa tästä tuli itsestäänselvyys. Sen tekisin, ihan varmasti. Ihmettelin itsekin, kuinka selkeää kaikki oli, kun yleensä ja varsinkin nyt, on ollut niin vaikeaa mistään päättää. Ensiksi luulin, että hirvittäisi, mutta sellaista tunnetta kun ei… Read More Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Suruvuosi

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksenin sydänpysähdys pysähdytti hetkeksi koko jalkapallomaailman. Kovimpienkin karjujen silmiin nousi kyyneleet ja järkytys ja jännitys näkyi kaikkien paikalla olevien kasvoilta. Kotikatsomoissakaan ei ilman levottomia tunteita selvitty. Elvytykseen kuluvat minuutit tuntuivat tunneilta ja kaikki siinä hetkessä ja tilanteessa tapahtunut syöpyi syvälle mieliin. HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen kuvaa osuvasti miten Christian Eriksenin hauraalla hetkellä… Read More Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Suruvuosi

Surevan iloinen vappu

Ajattelin olleeni jo vahvoilla. Ajattelin olevani jo jollain lailla ’asian päällä’, mutta sitten yhtäkkiä yllättäen surun voimakas aalto pyyhkäisi ylitseni. Niin kovasti sattui, että hetken toivoin, että joku hakisi pois. Kuolo korjaisi tai valkotakkiset lukitsisivat pehmustettuun huoneeseen ja hukkaisivat avaimen. Vappu, ilon ja kevään juhla, painoi surevan polvilleen. Äänet, ilo ja nauru, vitsailu, aurinko, värit,… Read More Surevan iloinen vappu

Suruvuosi

Mopopoikani

Kevät tuo mopopojat ja -tytöt liikenteeseen. Minä pyydän nöyrästi sinulta, että omalta osaltasi huolehtisit, että heidän kaasuttelunsa päättyisivät joka kerta turvallisesti. Että et kovasti häiriintyisi tai ärsyyntyisi nuorten välillä vähän huolettomasta tavasta luikerrella liikenteen seassa. Tai moottorin pärinästä harmilliseen aikaan. Se mopoilija on jonkun pellavapää, jonkun nappisilmä, esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Tärkeää ja… Read More Mopopoikani