Suruvuosi

Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

Istun kolmijalkajakkaralla Danielin muistokiven edessä. Kurkotan kohti pientä peltilaatikkoa kiven vieressä, avaan kannen ja kaivan sen suojasta muistokirjan. Yllätyn suuresti. Kirjan kansien välistä löytyy käsinkirjoitettu kirje, joka alkaa: ”Moikka Daniel”. Sydän jättää tahdin välistä kuin vain ottaakseen vauhtia ja sykkiäkseen sitten voimallisesti tahkoen rintalastaani vasten. ”Et varmaa enää muista mua” … ja silmäninsumenevat kyyneleistä, enkä… Read More Uunalehtoon Danielille jätetty kirje

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Meidän hiihtolomamme ja kariutunut kylpyläviikkosuunnitelma meni näin: Siirrän poikani uimahousut vaatekaapin hyllyltä esiin. Haettuani matkalaukun, jonne kylpyläloman vaatteet ja varusteet pakataan, en uimasortseja enää löydy. Daniel tulee apuun ja raivokkaasti etsimme koko kodin kaikki kaapit. Käytämme koko käytössä olevan ajan vaatepinojen kääntelyyn, jonka kello meille suo ja sitten tulee hiljaisuus. Seinällä olevan jättikellon tikitys päättyy… Read More Pieleen mennyt hiihtolomaviikko

Suruvuosi

Kirjoitan, mutta uskallanko puhua tapahtuneesta ääneen?

~Voin vain kuvitella, miten päivä menisi, jos ovikello voisi soida sormesi painalluksesta ja kahvipöydän kakun kynttilät puhalluksestasi sammua~  Tulevana keskiviikkona Daniel täyttää 25 vuotta. Tai täyttäisi, jos…  Onko sattumien summaa, vaiko universumin järjestämää, että juuri tuona päivänä, isosti ensimmäistä kertaa puhun ääneen Danielista. Olen kirjoittanut paljon ja avoimesti, mutta puhuminen ei ole onnistunut. Sanat ovat… Read More Kirjoitan, mutta uskallanko puhua tapahtuneesta ääneen?

Suruvuosi

Miten ikinä voisinkaan toivottaa hyvää uutta vuotta lapsensa menettäneelle

Miten toivottaisin hyvää uutta vuotta äidille, joka on menettänyt lapsensa? Entä äidille, joka elämältä on romahtanut pohja suru-uutisen edessä vasta 5 päivää sitten? Vaikka vuoden vaihtuminen onkin vain numeroiden muuttumista, se sattuu silti kovasti. Etenkin se ensimmäinen, jolloin edellisen tilalle tulee uusi, sellainen, jossa ei päivääkään lastani ole. Ei sillä tavalla konkreettisesti, ei kosketeltavissa –… Read More Miten ikinä voisinkaan toivottaa hyvää uutta vuotta lapsensa menettäneelle

Suruvuosi

Piknik Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin muistopäivänä 16.7.

”Astele portista luokseni, poikani. Ota kädestäni kiinni, halaa ja kuivaa kyyneleeni. Sano, että se oli vain pahaa unta.” Näin kirjoitin eilen Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin haudalla olevaan muistikirjaan. Lähetin ponnekkaan toiveen universumille, sillä onhan niitä uskomattomia ja mahdottomia ihmeitä tapahtunut ennenkin, eikö?! Ihmettä en saanut, mutta tuntuu kuin pyyntöni olisi kuitenkin kuultu ja Daniel, joka itse… Read More Piknik Hämeenkylän uurnalehdossa Danielin muistopäivänä 16.7.

Suruvuosi

Mitä vielä kerran haluaisin sinulle sanoa

Mietin mitä sanoisin sinulle, jos saisin viisi minuuttia kasvotusten kanssasi. Katsoisin syvälle silmiisi,kurkottaisin, ottaakseni kasvosi käsieni väliin. Kuiskaisin hellästi korvasi suuntaan:”Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua äärettömästi.” Pyytäisin anteeksi kaikkia niitä hetkiä, jolloin olisin voinut olla paremmin läsnä. Pyytäisin anteeksi kaikkia hukattuja mahdollisuuksia olla kanssasi todella kuunnellen ja yhdessä kiireettömästi tehden. Kertoisin sinulle millaisena minä… Read More Mitä vielä kerran haluaisin sinulle sanoa

Arkea ja juhlaa

Nimipäiväpoikani Daniel

11. joulukuuta on taas täällä. Tänään on toinen Danielin nimipäivä ilman Danielia. 21 kertaa ehdimme iloita päivästä, sinusta ja nimestä, yhdessä. Viime vuonna tähän aikaan kirjoitin alla olevan nimipäiväpostauksen Kristallin kirkkaasti -sivuille Instagramiin: Nimipäiväpoikani! Kunpa saisin soittaa sinulle tänään, kuulla äänesi ja taas kertoa kuinka äärettömän rakas olet minulle. Kunpa saisin sipaista Sinulle puhelimen näytöltä… Read More Nimipäiväpoikani Daniel

Suruvuosi

Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Onko sinulla unta, jonka mielelläsi haluaisit katsoa toistamiseen? Minä näin viime yönä unta Danielista, kuopuksestani. Kaikki oli täydellistä. Oltiin onnellisuuskuplassa, tehtiin asioita yhdessä. Kaikki oli seesteistä ja rauhallista. Rakkauden täyttämää. Lämmintä. Sitten heräsin. ”Tule uniini uudelleen”, huudan herättyäni äänettömästi. Edes hetken sain taas olla vierelläsi, sain katsoa ruskeisiin sydämen sulattaviin silmiisi ja pitää sinut lähelläni.… Read More Uni, jonka haluaisin katsoa uudelleen

Suruvuosi

Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan

Lauantaina 7.11.2020 tein ensimmäisen julkaisun Kristallin kirkkaasti feediini kuopukseni menettämisen jälkeen. Muistan miten se pelotti, palata sosiaaliseen mediaan, Instagramiin ja kertoa tapahtuneesta. Tosin ensimmäisessä postauksessa olin melko vaiti, palasin varovasti. Hiukan tunnustellen. Ei minulla oikein ollut sanojakaan. Heinäkuussa, kun kuulin Danielista, pakokauhun vallassa halusin sulkea kaikki some-kanavat. Mahdollisimman nopeasti, heti. Viimeinen mitä siinä tilassa ja… Read More Vuosi sitten sanat eivät riitäneet kertomaan

Suruvuosi

Puu kaatuu, mutta ikävä Danielia ei taitu

Ikkunasta ulos tänään katsoessani, on metsään laskeutunut tämän blogin otsikkokuvan verran lunta. Se muistutti ajasta, jolloin meillä oli tontti ja unelma mökistä. Ja Sinut. Ajasta, jolloin minulla oli kuopukseni, Daniel. Kuvasi muistuttaa minua ihailtavasta sinnikkyydestäsi. Muistan, miten puita kaatui myrskytuulen lailla. Isompiakin kuin kuvassa. Ja mitä paksumpi varsi, sitä voittamattomampi olit. Puun kaato oli Sinulle… Read More Puu kaatuu, mutta ikävä Danielia ei taitu

Suruvuosi

Vieraskirja Danielin haudalla

Vieraskirja haudalla ei varmasti ole ihan tavallinen asia, mutta nyt sellainen on Danielin viimeisellä leposijalla. Kun istun haudalla kirjoitan puhelimen muistikirjaan runoja, tallennan tuntoja, muistelen lastani ja yhteisiä hetkiämme, suren suruani, itken kaipuutani. Joka kerta siinä istuessani tuli tunne, että voisinpa sanoa jotain haudalla vieraileville ja Danielia kaipaaville. Jotain pientä. Lohduttavaa tai muistoja. Tai sitten… Read More Vieraskirja Danielin haudalla

Suruvuosi

Kun muistot eivät riitä

“Are your memories of your daughter enough for you?”, autistinen, erittäin älykäs erikoistuva nuori lääkäri Shaun Murphy kysyy tyttärensä jo vuosia sitten menettäneeltä Dr. Aaron Glassmanilta Netflixin suoratoistosarjassa The Good Doctor. Shaunille tärkeä mentori ja isähahmo vastaa kysymykseen hillitysti, mutta hetkeäkään miettimättä: “Not even close”. NOT EVEN CLOSE! Muistot eivät riitä, eivät lähellekään. Etsin uusia… Read More Kun muistot eivät riitä

Suruvuosi

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Suruvuosi

Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Eipä tästä tehdystä ole paljon kehuja saanut. Kävin toteuttamassa sen, johon en pyytänyt lupaa keneltäkään, enkä kenenkään siunausta tarvinnut. Tämän vuoden saatossa tästä tuli itsestäänselvyys. Sen tekisin, ihan varmasti. Ihmettelin itsekin, kuinka selkeää kaikki oli, kun yleensä ja varsinkin nyt, on ollut niin vaikeaa mistään päättää. Ensiksi luulin, että hirvittäisi, mutta sellaista tunnetta kun ei… Read More Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Suruvuosi

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksenin sydänpysähdys pysähdytti hetkeksi koko jalkapallomaailman. Kovimpienkin karjujen silmiin nousi kyyneleet ja järkytys ja jännitys näkyi kaikkien paikalla olevien kasvoilta. Kotikatsomoissakaan ei ilman levottomia tunteita selvitty. Elvytykseen kuluvat minuutit tuntuivat tunneilta ja kaikki siinä hetkessä ja tilanteessa tapahtunut syöpyi syvälle mieliin. HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen kuvaa osuvasti miten Christian Eriksenin hauraalla hetkellä… Read More Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Suruvuosi

Mopopoikani

Kevät tuo mopopojat ja -tytöt liikenteeseen. Minä pyydän nöyrästi sinulta, että omalta osaltasi huolehtisit, että heidän kaasuttelunsa päättyisivät joka kerta turvallisesti. Että et kovasti häiriintyisi tai ärsyyntyisi nuorten välillä vähän huolettomasta tavasta luikerrella liikenteen seassa. Tai moottorin pärinästä harmilliseen aikaan. Se mopoilija on jonkun pellavapää, jonkun nappisilmä, esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Tärkeää ja… Read More Mopopoikani

Suruvuosi

Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Hyvää syntymäpäivää, Daniel! Tämä on katkeran suloinen päivä. Täynnä suuria tunteita, valtavaa rakkautta ja loppumatonta ikävää. Tämä on ensimmäinen syntymäpäiväsi, jolloin täytät vuosia, muttet enää vanhene. Tänään on 22 vuotta syntymästäsi, my Valentine! Olit ystävänpäivän suuri ihme. Kovasti odotettu ja jo ennen syntymääsi suuresti rakastettu kuopukseni. Nyt on kulunut 22 vuotta lahjasta, jonka vertaista en… Read More Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Minut oli houkuteltu lounaalle jo edellisenä aamuna. Yritin kieltäytyä, koska kalenterissani päivä oli sydämin merkittynä varatuksi kuopukseni nimipäivälle. Kutsuja ei kuitenkaan antanut periksi: ”Juuri siksi me sinut haluammekin syömään, nimenomaan Danielin nimipäivänä ei sinun ole hyvä olla yksin”. Kun sopimus oli, ettei isäntäpari tuskastu mahdollisista itkuistani, tuntui turvalliselta lupautua paikalle. Jo sisään astuessani lämmitti mieltä.… Read More Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Suruvuosi

Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Ei ollut epäilystäkään, etteikö kuopuksestani tulisi Daniel. Se nimi miellytti heti alkuunsa muita vaihtoehtoja enemmän ja taklasi syntymäpäivänäsi juhlittavan komean Valentino nimenkin. Daniel oli, ja on, pellavapäisen suklaasilmäisen poikani näköinen nimi. 18.4.1999 nimivalinta virallistettiin. Kuopukseni sai Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa kasteen ja nimekseen DANIEL LAURI JOAKIM. Nimi Daniel sointui korvaani kauniisti, Lauri tuli Danielin isoisän… Read More Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Hyvää isänpäivää, isät!

Daniel ei ehtinyt isäksi. Se on varmastikin minun suruista pienin, mutten siitä huolimatta vielä voi mitenkään ymmärtää, ettei kuopukseni elämänpolulle ole enää jatkoa. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, haaveet, unelmat ja toiveet pyyhkäistiin heinäkuussa lupaa kysymättä ja varoittamatta pois. Suuresta surustani ja ikävästäni huolimatta, tänään juhlin rakasta isääni sekä lasteni isäpuolta, ihanaa aviomiestäni. Keskityn pieneksi hetkeksi siihen,… Read More Hyvää isänpäivää, isät!