Suruvuosi

Surevan iloinen vappu

Ajattelin olleeni jo vahvoilla.

Ajattelin olevani jo jollain lailla ’asian päällä’, mutta sitten yhtäkkiä yllättäen surun voimakas aalto pyyhkäisi ylitseni. Niin kovasti sattui, että hetken toivoin, että joku hakisi pois. Kuolo korjaisi tai valkotakkiset lukitsisivat pehmustettuun huoneeseen ja hukkaisivat avaimen.

Vappu, ilon ja kevään juhla, painoi surevan polvilleen.

Äänet, ilo ja nauru, vitsailu, aurinko, värit, kevät, kesä – kaikki riipivät sisintäni raastimen lailla. Minun kuori nauraa, laulaa, tanssii ja hyppii ja on niin ymmärtäväinen ja hyväksyvä, ”tällaistahan tämä elämä on”. Mutta sisimmästä pulpahti ilon juhlan aattona syvimmät tunteet ulos, ja hetken huusin, itkin ja vihasin tätä tilannetta, tapahtunutta ja elämää. Vihasin kuopukseni kohtaloa. Kipuilin omaa menetystäni.

Olisipa jo syksy. Sen sielunmaisema ei sotisi olotilani kanssa. Silloin luonto kuolee, ensiksi kärvistelee ruskan väreissä, mutta menettää kuin menettää elinvoimansa, pudottaa pakotettuna lehtensä ja nukahtaa talven mittaiseen lepoon. Tulee pimeää, märkää ja synkkää. Tulee kylmä.

Edu Kettunen laulaa ja minä komppaan:

…Maailma ilman sua on pitkä lokakuu. Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen….

❤️ Vappu, ilon ja kevään juhla, veti hiljaiseksi. Veti hiljaiseksi raivoisan huudon jälkeen.

Vappu oli niin toisenlainen silloin joskus.  Retket Helsingin keskustan vappuhumuun ja -torille sotkuserpentiinin ostoon ei unohdu koskaan. Niin kuin et sinäkään, pieni pellavapäinen intiaanipoikani ❤️

Tämä blogikirjoitus on alunperin kirjoitettu Instagramiin @kristallinkirkkaasti -tililleni sunnuntaiseen #Daniel21 -postaukseen. Some-Sunnuntait Ovat Danielin ❤️.

”Aina, kun luen näitä tähän aiheeseen liittyviä postauksiasi, huomaan, että pidätän hengitystäni tiedostamatta lukemisen ajan. Ja kun olen lukenut viimeisen lauseen, päästän syvän, pitkä huokauksen ja mietin mitä sinulle kirjoittaisin, mutta ei ole sanoja. On vain syvä huokaus, jonka mukana lähetän sinulle lämpimiä halauksia ja voimia jaksaa eteenpäin.”

@_catin_nen

Saan suurta lohtua ja lämpöä ystäviltäni ja IG-seuraajiltani. He eivät osaa edes arvata, kuinka merkityksellisiä heidän kirjoituksensa, sanansa ja pienet punaiset sydämet ovatkaan minulle. Ne lohduttava, kannustavat, lämmittävät ja jopa inspiroivat minua muun muassa tunteitani tulkitsevan kirjoittamisen pariin, josta siitäkin saan niin paljon selvyyttää tähän hulluuteen. Tähän ihmeellisten ihmisten joukkoon kuuluu ystäviäni, entisiä ja nykyisiä työkavereita, sukulaisiani, äitini ystäviä, koulu- ja opiskelutovereitani, lapsuudenystäviäni sekä ystäviäni harrastusteni parista.

Lisäksi näihin tukienkeleiden kaartiin kuuluu ihmisiä, joita olen tavannut ohimennen erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, osaa heistä ihan vain kerran tai muutaman ja paljon myös ihan vieraita, tuntemattomia lähimmäisiä, joiden suuri sydän tunnistaa suruni syvyyden ja joiden myötäelämisen taito on niin suurta, etteivät he voi merkkiä jättämättä ohittaa kipuani.

Kiitos S-I-N-U-L-L-E. Kyllä, juuri Sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.