Arkea ja juhlaa, Onnen hetkiä

Rakkautta on…

Rakkautta on…

Silmät aukenivat päivänvalolampun alkaessa siintää lempeätä valoaan ja puhelimen herätyskellon säestäessä vienolla piipityksellä. Venyttelin ja vetäisin rennon kotiasun ylleni. Luvassa oli häiriötön, leppoinen – mutta työntäyteinen – kotikonttoripäivä, ilman työmatkan lumituiskuja. Sukat makkaralla lampsin portaat alas keittiöön ja tartuin keittiösaarekkeelle tavan mukaan jätettyyn termospannuun.

…valmiiksi keitetty aamukahvi.

Rakkautta on…

Ihana puolisoni on totuttanut minut hyvään, ja useammin kuin edes tohdin kertoa – saan kahvit vähintään keitettynä termostaattiin. Usein jopa kupissa sänkyyn, eikä vain viikonloppuisin. Siis tsufe-pannu keittiön pöydällä ei yllättänyt, mutta hyvä mieli siitä tulee joka kerta. Kroppani kaipaa aamuun pientä kofeiini-ruisketta ja mikä sen ihanampaa kuin vaivatta mukiin kaadettavissa oleva nautinto.

…totuttaa toinen hyvään.

Rakkautta on... aamukahvit termoskannussa ja lempimuki.
Rakkautta on… aamukahvit termoskannussa ja lempimuki.

Rakkautta on…

Ensimmäisen hörppäyksen jälkeen soitin ihanalle isännälle ja kiitin keitetystä aamukahvista, sillä vaikka kuppi kuumaa on jo jokseenkin totuttu tapa, niistä asioista mitä arvostaa, on syytä olla ääneen kiitollinen. Elämänkumppanini kommentoi hyvän huomenen ja kiittelyyni jälkeen, että huomasithan pannun viereen valitun lempikuppisi.

– ”Huomasinhan minä, mutta arvelin, että ihan vahingossa oli juuri SE kuppi pöydälle kantautunut”, ihmettelin ääneen.

– ”Ei, ei. Luin eilisen blogisi”, hymyili mieheni ääni langan päässä.

…kun saat sydämen sulamaan.

 

Rakkautta on…

Sydämeni suli. Tuo ihana mies oli ilman pyyntöä tai painostusta lukenut omatoimisesti eilisen blogipostaukseni. Eikä vain vilkaisten, vaan sellaisella tarkkuudella, että pikkuruisen kuvatekstin sisältö oli jäänyt mieleen. Eikä vain mieleen, vaan kääntyi tiedosta teoksi. Muistui vielä aamulla ja laittoi etsimään lukuisan muun juomakipon joukosta, juuri sen – vaimolle mieleisen.

…rakkauden teot.

 

Nämä on näitä arjen pikkuasioita. Ihania yllätyksiä. Kun toinen tahtoo ilahduttaa. Ja toinen ilahtuu. Syntyy taas yksi säie, joka vahvistaa liittoa, ja pitää kasassa, kun on tuiverruksen vuoro.

Että minä rakastan tuota miestä! Minun miestä <3.

Ja tässä tämä tämän päiväiseen onnen hetkeen johtanut kuvateksti: ”Onnen hetket koostuvat pienistä asioista. Esimerkiksi aamukahvista aurinkoterassilla Marimekon lempi-lehmämukista ja kirjoittamisesta.”

Ja koko tarina: Jaksaa jaksaa & onnen hetkiä

Ote päiväkirjastani 10.5.1986. Muisto silloin niin pinnalla olleet Rakkautta on... kuvasta. Muistatko?

Ote päiväkirjastani 10.5.1986. Muisto silloin niin pinnalla olleet Rakkautta on… kuvasta. Muistatko?

Artikkeli on julkaistu www.testikuskit.fi -sivustolla ensimmäisen kerran 11.11.2016 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *