Siitä taitaa olla 20 vuotta kun viimeksi tartuin pesäpallomailaan. Harmillista sinänsä, sillä laji on ollut mieluisin sitten kouluajan. Nyt kun tarjoutui tilaisuus tarttua räpylään, ei suostutteluja tarvittu. Jo oli aikakin verestää pesäpallomuistoja ja sen mahdollisti loistojengi, joka odotti Lapinjärven Porlammin kylän urheilukentällä.
Kaikki alkoi tankkauksesta. Myllyn Paras pestopasta pelasti kiireessä. Energiaa piti saada, mutta kellon viisarit uhkailivat aikapulasta. 7 minuuttia kypsymiseen kaipaavasta pastasta sai nopeasti herkullisen annoksen energiaa illan peliin.
Sen verran tuore kyläläinen, että Husulantieltä tuli käännyttyä Lapinjärven kirkonkylän suuntaan, kunnes Mehiläispesän kohdalla parahdin, että juu, toiseen suuntaa! Siellähän se Porlammi sijaitsee.
Perille päästiin suuremmitta kommelluksitta, vaikka Porlammin tietä porhaltaessa karttasovellutus ei tunnistanutkaan Porlammin urheilukentän sijaintia. Pienellä maalaisjärkipohdinnalla ja uskolla, että pelikentälle samaan kellon lyömään kääntyvät autot vakuuttaisivat meidän olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, löysimme perille. Ensimmäisenä paikalla, mutta vain yksi hengen veto epävarmana, totesimme jo vakiopelaajien saapuvan autoillansa parkkipaikalle.
Tällä jengillä (=11 huippupelaajaa) saatiin neljä lyöntivuoroon ja loput kentälle koppaamaan tiukasti mailankärjestä voimalliseen vauhtiin lähtevää pesäpalloa. Kolmesta poltosta seurasi lyöntivuorolaisten vaihto. Saimme aikaiseksi tosi kivaa peliä ja kaikki pääsivät olemaan voittajatiimissä. Minäkin, jonka kehityskohteena lienee pallon heitto, kuuluin 11 parhaan pelaajan joukkoon. Ei hullumpi suoritus.
Tuiki tuntemattomat muukalaiset otettiin lämpimmöllä vastaa. Annan tuomasta muovilaarista sai valita sopivan hanskan käteen ja ryhtyä kopittelemaan alkuverryttelyksi.
Kannustava ja rento ilmapiiri toi ilon urheiluun. Itseä vain harmitti, ettei pelissä yltänyt huippusuorituksiin tai kiperässä kohdassa napannut kaartavaa palloa koppiin ja polttanut vastapuolta. Jos pallo tuli räpylään, se vasta kotvan räpellettyäni kaarsi kohteeseen: kotipesään, ykkös- tai kakkospesään. Ja vähän lyhyen lännästi. Onneksi oli Mies mukana, joka sitten minun sopivan kohelluksen kuittasi paremmilla suorituksilla.
Lapinjärveläiset pelaajat olivat huikeita. Haavaa saatiin aikaiseksi juoksevalle kopista ja pallo sinkosi mailasta pelottavankin kovalla vauhdilla kiitoon ihan takakentän kasvustoon asti. Hienosti pelasivat takakenttäläisetkin, ja suurta ihailua sai kentän takalaidasta vahvasta heittokädestä kotipesäliirtoon lähtevä pallo. Itse kun siepparina sain hädin tuskin pallon syöttäjälle.
Siepparina pitää seistä silmä kovana. Se on opittu jo kouluajoista. Sillä kun maila heilauttaa pallon kiihtyvään vauhtiin, on hyvä tehdä pelkurin väistöliike tai pistää räpylää rohkeasti eteen.
Kummin vain, mutta kontrolloidusti kuitenkin, ettei hammaslääkärille tule käyntiä. Havereita ei onneksi sattunut, mutta kova pesäpallo kerran napsahti ranteeseen ja toinen sääreen, värjäten jalkaa sinisemmäksi kuin Nanson mekkoni.
Ehkä paloin, ehkä en. Hiukan sain tasoitusta ja syöttäjäkin jätti pahimmat kierresyötöt kohdallani tekemättä. Loistava ilta, urheilun ja liikunnan iloa, ihan parhaassa seurassa. Kiitos ja kumarrus. Hauska keskiviikkoilta.
Joukkoon mahtuu lisääkin. Toiveena olisi saada kasaan vähintään 14 hengen joukko, jolloin päästäisiin pelaamaan joukkueittain. Sujui se näinkin, mutta jos yhtään pesis kutkuttaa, ensi viikolla mukaan!
Kesäkeskiviikkoisin Porlammin urheilukentällä on siis pesäpalloa kaiken tasoisille. Kyllä, lämpimästi otettiin vastaan myös vähemmän pelanneet. Turhaan käytin ensimmäisen tunnin jännittämiseen. Klo 18.30 aloitetaan ja peliä jatketaan parin tunnin ajan. Tervetuloa! Tervemenoa!
Luvassa hauskaa peliä huikeassa porukassa. Tulkaahan mukaan. Tosin Anna kertoi pian karkaavansa reissuun Kreikkaan, mutta silloinkin pelit pyörivät, jos joku ottaa vain vastuulleen pelivälineiden tuonnin paikalle.
Kiitos paljon seurasta! Toivottavasti törmäillään uudestaan hyvien pelien merkeissä Porlammilla ja miksei muutenkin! 🙂
Kiitos oikein paljon loisto seurasta, Anna! Pesis on tosi hauskaa. Pidetään yhteyttä :). Koska lähditkään matkalle?
Mahtavaa, olisinpa saanut olla mukana, poika ja tyttärensä sentään ehtivät. Pesis <3
Oli tosi kivat pelit. Pääsetkö mukaan tällä viikolla? Minulla napsahti pallo sääreen sillä vauhdilla, että nyt on housut paras asu. Kahvilautasen kokoinen sinertävä alue ei ole kaunis ;(, mutta onneksi ei myöskään kivulias!