Maalaisresidenssi Lapinjärvellä, Parasta ja pahinta

Parasta ja pahinta Maalaisresidenssissa Lapinjärvellä

Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Tässä kooste päivän parhaista hetkistä ja niistä, jotka olisivat voineet jäädä väliin Maalaisresidenssi-seikkailun aikana Lapinjärvellä.

 

TÄNÄÄN MAANANTAINA 26.6.2017

PARASTA

  • Ihmiset, ihmiset, ihmiset. Sydämellisiä, valoisia, vastaanottavaisia.
  • 300 valmista viiriä. Siitä lisää myöhemmin.
  • Rauhallinen aamu
  • Sain mokkulan ja nettihaaste lienee selätetty. Kiitos, Inka.
  • Aikataulu alkaa muotoutua. Mielenkiintoista ja mukavaa tekemistä luvassa tuleville Maalaisresidenssi-viikoille.

PAHINTA

  • Kahvinkeitto. Aina yhtä vaikeaa vieraalla keittimellä.
  • Eksyin 200 metrin matkalla. Kunnantalolta työpajalle mennessä, pyörin ensin päiväkodin pihassa. Olisinpa kuunnellut kulkuohjeet tarkemmin.
  • Maalaisresidenssille palatessa kotiavaimet putosivat auton penkin väliin. Pienikätiseltäkin vaatii ponnisteluja poimia ne kapoisesta kolosta.
  • Mies palasi Vantaalle, enkä häpeäkseni keittänyt hänelle Myllyn Paras -kaurariisipuuroa aamupitimiksi. Taisin kääntää kylkeä. Kyllä nyt harmittaa.
On se vain niin monimutkainen vekotin tuo kahvinkeitin.

SUNNUNTAI 25.6.2017

PARASTA

  • Se, että Mies lähti muuttomieheksi. Tavaroiden roudaamisessa toisesta on iso ilo. Samoin illalla, kun lähdettiin sunnuntaiajelulle, yhdessä kuntaan tutustuminen oli tuplasti hauskempaa.
  • Lapinjärven pienet kapeat hiekkatiet. Milloinkohan sitä on viimeksi ajanut pitkiä pätkiä pihatien levyisiä, idyllisiä maalaisteitä.
  • Näköalat Struven mittauspisteeltä Porlammilla, Lapinkylässä.
Ei, en ole repimässä metsän puita juuriltaan. Ihan oli itse vinoon taipunut, minä vain yritin siinä kevyesti keikkuen saada yhden kivan kuvamuiston.
Muisto siitä kyllä tuli. Hauskakin sellainen, loppujen lopuksi. Ei kuitenkaan sellainen kuin suunnittelin ja millaisen mielessä piirsin täydelliseksi kuvaksi.

 

PAHINTA

  • Tietokoneeni ei suostunut keskustelemaan puhelimeni kanssa. Microsoft vs. Iphone. Molemmat hävisivät. Siinäpä se yhteinen ilta miehen kanssa sitten sujahtikin. Venkslatessa. Siis tietokonetta ja puhelinta.
  • Pieni koti-ikävä ja haikeus. Vaikka matkalle ja seikkailuun kovasti mielin, on aina mietinnässä pojat ja se ihana suloinen ranskanbulldoggi-vauvamme. Pojat jo nauttii yksinolosta, mutta Uuno ei ymmärrä mitä kaksi viikkoa tarkoittaa. Missä se emäntä oikein luuhaa?
  • Mökistä puuttuu kokovartalo peili. Hiukan turhamaista, mutta puolustukseksi – minä olen töissä ;).

    Ranskanbulldoggi Uunoa tuppaa tulemaan kova ikävä aina erossa. Se on vain niin rakas.

 

 

2 thoughts on “Parasta ja pahinta Maalaisresidenssissa Lapinjärvellä

  1. Lämmin kiitos, Timo. Luento oli erittäin mielenkiintoinen. Olen tosi kiitollinen kutsustasi. Väkivallattomuuden teoria muistutti tärkeistä asioista ja historiasta nostamasi esimerkit toivat teoriaan syvyyttä. Tämä on luento, joka jokaisen tulisi kuulla! Olet erinomainen luennoitsija ja innostit minut pariinkin blogitekstiin. Niiden kirjoittamisessa menee vielä hetki – hektistä tämä maalaiselämä 😉 – mutta pian otetut kuvat löytyvät tarinoineen täältä Kristallin Kirkkaasti -sivuilta. Kiitos vielä kerran, Timo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *