”Jokaisen on silloin tällöin hyvä tehdä itsestään idiootti”, sanoo Pekka, kun irrotteluun taipumaton veli kieltäytyy lähtemästä hytkymään raggea-musiikin tahtiin Thaimaan yössä. Tämä ja muita viisauksia on Miika Nousiaisen Juurihoito-kirja täynnä.

Onnellisen ja kevyen oloinen teos antaa olettaa kepeää sisältöä, ja sitähän löytyy 186 sivua, mutta jokaisella sivulla on myös ainekset syvempään pohdintaan. Ulottuvuuksia ja tasoja on useita ja tämän takia kirja lepää kerran jos toisen polvella, lukijan miettiessä omia mielipiteitään käsitellystä aiheesta. Miten taidokkaasti painavaa mietittävää onkin upotettu rivien väliin.

Kirjan toinen päähenkilö Pekka on miettinyt isänsä etsimistä jo pitempään. Miksi se lähti, eikä koskaan kauppareissulta palannut, on hämmentänyt pientä miestä aina aikuisikään asti. Törmääminen tuntemattomaan veljeen antaa isän löytämisen haaveilulle sysäyksen kohti toteutusta ja matka isän jalanjäljillä käynnistyy.

Siispä yksi pieni elefantti marssi näin ja sitten niitä oli viisi. Sisarusparvi lisääntyy etapista toiseen ja isän etsintä ja 5. hampaiden puuttumin yhdistävät lujasti ennestään tuntemattomat samaan nippuun.

Mitä isälle tapahtui täällä ajaa sisarusparvea kohti uusia #isänjalanjäljillä-seikkailuja. Kun on aloitettu, matkaa jatketaan vaikka maapallon toiselle puolelle. Kyllä tyhmempikin tajuaa, että se oma perhe on paras, niin kuin se onkin, vikoineen kaikkineen.

Sivulla 109 tiedostan, että Nousiainen kirjoittaa siitä hiton rakkaudesta. Sisarusten välisestä, äidin ja lapsen, isän rakkaudesta, naisen ja miehen sekä lähimmäisen rakkaudesta. Sillä rakkaus ei kovin paljon eroa juurihoidosta.

Tarkoitus on tehdä hyvää toiselle. Se on välillä kivuliasta, välillä palkitsevaa, on pakko mennä syvälle ja antaa jotain itsestään.

Kirjan nimi ja hammashoidollinen kehys tarinaan on mestarillinen ja kutkuttavan monitahoinen. Juurihoito yhdistää kekseliäästi hampaat ja sukujuuret sekä toimiin oivallisena vertauskuvana moneen asiaan, esimerkiksi juuri siihen rakkauteen.

Löytyykö isä, takoo takaraivossa koko lukuelämyksen ajan. Vaikka järki sanoo, ettei sillä ole merkitystä ja pessimisti arvelee, että tietenkin se on kuollut, toive onnellisesta jälleennäkemisestä nostaa päätä.

Viimeistään lukiessa Stolen Generationista, tulee tunne olosta juoksumatkalla Forest Gumpin kanssa. Lämminsydäminen Gump, sattui elokuvassa monen historiallisen tapahtuman todistajaksi, samoin kuten Pekan ja Eskon maailmaa matkannut isä Onni.

Miika Nousiaisen kirjan julkaistaessa liityin jonoon. Klikkasin kirjaston jo yli nelisataisen lainajonon hännille. Osin malttamattomana, osin nauttien pitkäksi tunnistamastani odotusajasta, odotin Nousiaisen uusinta kirjaa Juurihoito, Vadelmavenepakolaisen, Maaninkavaaran ja Metsäjätin jälkeen, kuin kuuta nousevaa. Ja sitten kun sain teoksen, Nousiaisen noheva kirjoitustyyli kosi hotkaisemaan sen viikonlopun aikana.

Nyt kun Juurihoito on luettu, toivon tosiaan, että Nousiainen on parhaillaan uuden teoksen tohinassa ja että jo pian saan uutta taattua Nousiaista näppeihini.

Ja mitä jäi käteen. Jokainen oppi jotakin: Pekka hoitamaan hampaansa, muodollinen Esko irrottelemaan, Sari oman arvonsa ja kaikki sisarukset uutta isästään. Juuristaan. Ja puuttuvista vitosista. Lukijalle jää luettujen sivujen jälkeen hyvä olo, kiitollisuuden tunne ja halu olla parempi, ymmärtäväisempi. Olla aina kysymättä Kuka oli täällä ensin? Vaan miettimään, että mitenkäs tässä voitaisiin olla rinnakkain. Ja sen, että muutos parempaan lähtee läheltä – aina itsestä.

Miika Nousiaisen Juurihoito on ihana lukukirjapiirin kirja. Keskustelua herättäviä aiheita löytyy joka sivulta ja uppoutuminen pinnan alle, tarinan lisäksi omiin tuntemuksiin ja kokemukseen, siivittää kirjan pariin kokoontuneitten illan takuu varmasti yliajalle.

P.S. Kursivoidut tekstit ovat Miika Nousiaisen taidokkaasta kynästä.

P.S.2 Laadukkaita lukuelämyksiä tarjoaa myös valloittava Anja Snellman teoksellaan Lähestyminen.

#ekirja #miikkanousiainen #juurihoito #kirjaarvio #lukuelämys #metsäjätti #vadelmavenepakolainen #kirja #otava #lukupiiri #kristallinkirkkaasti #testikustkit #kulttuuri #anjasnellman #lähestyminen