Minä kärvistelen aina alkoholikuvien postaamisen kanssa sosiaalisen median väylissä. Voiko vai olisiko parempi, että jättäisi pullokuvat kameraan. En halua antaa kuvaa, että juhlaan kuuluu aina alkoholi tai että pirskeet eivät voi alkaa ilman kuohuvan kilistelyä. Olen vakaasti sitä mieltä, että tunnelmaan pääsee ja juhlan tunnun saa aikaan ilman alkoholiakin.

Mutta tänään uutiskynnys ylittyi. Jääkaapin ylähyllyltä löytynyt valkoviinipulloa kurotellessani, ihmetys oli sen verran suuri, että on vain pakko jakaa yllätyksestä mieleen nousseet pohdinnat.  Samaistutko?

Kauan on jo siitä, kun viinistä tuli minulle juhla-aterioiden juomista mieluisin. Silloin väännettiin aitoa luonnonkorkkikorkkia korkinavaajalla, jotta aterian makumatkaa täydentävä pullo saatiin auki. (Kolme korkki-sanaa peräkkäin – en vain keksinyt korvaavia synonyymejä tähän hätään 😊 – auta!). Sitten aito korkki, muuntui syteettiseen. Harmitti, korkin tuoksuttelussa ei ollut enää mitää järkeä. Mutta muutos oli helppo hyväksyä, sillä synteettinen ei sitten aidon sijaan kuulemma uhannut rajallisia korkkitammimetsiä.

Jossain vaiheessa opettelin jopa hyväksymään, että joskus kierrekorkkikin on ok, ja paljon sitä myöhemmin myös hanaviini saattoi lähteä Alkon hyllystä matkaan isompiin illanviettoihin.

Tänään kuitenkin tuli se viimeinen tikki. Jääkaapin viinipullo tuntui kädessä oudolta ja sen kierrekorkki rusahti kuin teinivuosina halvan Soave-valkoviinin suoja konsanaan. Ensiksi pyöri ja hyöri pullon kaulan ympärillä, mutta sitten napsahti kokeneen kädessä viimein auki. Toki nuoruusmuistojen Soave-pullollakin oli laadukkaampi esto, kun korkki oli metallia. Nyt jääkaappilöytöni pullonsuussa oli ihmetyksekseni muovinen kierrekorkki.

Ja kun tähän vielä lisää, että kotiin kannettu valkoviinipullo oli korkin lisäksi itsekin muovia, on mielestäni viinin pullotus nyt jo ihan vallatonta.

Olen jo hanaviineillä päässyt yli siitä perinteisestä ajattelusta, että hyvää viiniä on vain lasipullossa ja oppinut, että vakuumipakkaus pitää viinistä hyvää huolta luonnonkorkin ohessa, mutta tämä lasinen viinipullon jäljitelmä on ehkä vielä vähän liikaa.

Eikä kyse ole, ettäkö maku olisi huonompi. Samalle maistuu – tai ainakaan minä en huomaa eroa . Mutta se tunne ja tunnelma. Tosin silmällä en erota pullon materiaalin eroavan lasisesta, joten tuntuu vähintäänkin hassulta itkeä entisen perään. Mutta minulle nousi piukka pelko siitä, että kohta viinipulloni on maitotölkin kaltainen, eikä tuota makunautinnon lisäksi visuaalista mielihyvää tai lisää juhlan tunnelmaa.

Miten sinulla? Voiko juhlapöytään tuoda muovipullon tai laatikkoviinin? Onko korkillinen lasipullo vain se oikea?

**

Samalla kun kirjoitin tätä alkoholin huuruista muisteloa, sain puhelimeen Areenalta vinkin uudesta roisista 10-osaisesta komedia- ja sketsisarjasta HILLO. Siinä sopivasti etsitään halvinta skumppaa! Kyykkyviiniä. Löytyisikö muovipullossa?

Jos pidit kumman kaa -sarjasta, pidät tästäkin. Sketsit ovat samojen aiheiden parissa, mutta siinä nuoren aikuisuuden aikakaudessa – vastuullisen aikuiselämän kynnyksellä, jolloin hashtag noshame’n käyttö ja tarve on enemmän kuin viikottaista.