Suruvuosi

Mopopoikani

Kevät tuo mopopojat ja -tytöt liikenteeseen. Minä pyydän nöyrästi sinulta, että omalta osaltasi huolehtisit, että heidän kaasuttelunsa päättyisivät joka kerta turvallisesti. Että et kovasti häiriintyisi tai ärsyyntyisi nuorten välillä vähän huolettomasta tavasta luikerrella liikenteen seassa. Tai moottorin pärinästä harmilliseen aikaan.

Se mopoilija on jonkun pellavapää, jonkun nappisilmä, esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Tärkeää ja korvaamaton. Ja ehkä vielä vailla täyttä ymmärrystä. Nuorena on niin kuolematon, rohkea, kokeilunhaluinen ja vauhdista huumaantuva. Ja kokematon.

Kun näen nuoren mopoilijan, lämpöaalto väreilee hiustupsustani isovarpaaseen asti. Sieluni toivottaa nuorelle suojaa ja turvallisia ajokilometrejä. Sydäntäni lämmittää, ja muistelen omaa mopopoikaani. Sitä, joka rakasti moottorin pärinää ja uuden kulkuneuvonsa kautta laajentunutta reviiriä sekä sen tuomaa vauhdin ja vapauden tunnetta.

Muistan senkin, että äiti se oli ensimmäinen, joka Danielin kyytiin pääsi. Ensimmäiset rundit kuopukseni veti lapsuudenkotinsa ympäri, pysähtyi sitten terassin reunalle ja nyökkäsi hyppäämään kyytiin. Hirvitti, mutta kukapa moisesta kunniasta olisi voinut kieltäytyä. Kiljuen ilosta laitettiin pihan nurmikkoa vähän rullalle, kunnes jo pian, piha jäi sinulle pieneksi ja kaveri saapui kyselemään seikkailuun. Aika oli vilkuttaa mamalle heipat ja lähteä rullaamaan paremmille pientareille.

Niin poikaani fanitin, hih <3

Voi miten minä olinkaan sydän sykkyrällä ihan joka kerta kun eteisen ikkunasta näin poikani lähdön kotipihasta. Minua hirvitti liittymämme, jossa näkyvyys on oikealta huono ja alamäkeen ajavat autot joskus melkoisen vauhdin saavuttaneita. Ja ihan kuin tämä ei olisi riittänyt, jos Daniel tiesi tai tunsi silmäni selässään, hänen huumorillansa oli hauska vähän äitiä kiusata, nostaa etupyörää irti asfaltista tai kääntää kaasukahvasta vauhdikkaampi startti.

Silloin kauhistutti, nyt suunpielet nousevat muistosta hymyyn. Voi kunpa voisin vielä nähdä kerran sen kaarteeseen loittoneva selän ja tuntea pojastani hehkuvan innon ja ilon.

Liikenneturvan sivuilta: ”Kokematon kuljettaja ei aina osaa kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, joista saattaa aiheutua vaaratilanteita. Ensimmäistä vuottaan ajavien liikennevahinkomäärä suhteutettuna ajokorttien määrään on vakuutustilastojen mukaan kolminkertainen verrattuna kolme vuotta ajaneisiin. Ajokokemuksen ohella riskejä lisää nuoreen ikään kuuluva puuttuva elämänkokemus.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.