(matkan ollessa vielä edessä, blogiartikkelin kuvituskuvat ovat matkaltani Fuengirolasta, Espanjasta vuodelta 2016)
Once in the lifetime -reissu ansaitsee suunnittelua. Kun eteen tulee mahdollisuus lähteä matkalle, jonka on luullut ’mahdottomaksi’ unelmaksi, alkaa valmistelu. Mauritiukselle en lähde ’takki auki’ ex-tempore, vaan kaikki ylimääräinen aika ennen matkaa kuluu matka-agendan sisällön ja aikataulutuksen laadintaan.
Kun ajankohta, lennot ja majoitus on varattuna, surffaan! Netistä löytyy valtavasti kohdetietoa ja hyvinkin nopeasti tulee käsitys mitä kaikkea haluan saarella kokea. Ja se ei ole vähän se, vaikka ystävättäreni kuullessaan suunnitelmani parahti, ”Eihän siellä ole mitään. Miten sulla voi olla yli 10 käytävää kohdetta?”. Niinhän sitä luulisi, että Mauritius on vain kaunis paratiisisaari hiekkarantoineen ja lomaresortteineen.
Tekemistä, nähtävää ja koettavaa kyllä riittää. Sellaisenkin määrän, ettei suunnitellut 10 päivää tule riittämään. Mutta se ei haittaa!
Vaikka käyntikohde- ja puuhalista onkin pitkä, se taipuu ja joustaa päämäärässä. Lomalla en halua maata rannalla tai altaanreunalla, haluan nähdä ja kokea kaiken mahdollisen, mutta kuitenkin stressittömästi. Jos jotain jää tekemättä, ja tiedän että jää, se on ok. Etukäteen suunnitellessa ei ainakaan ei tarvitse istua palmun alla Green Island rommilasin kanssa (no, ei tämäkään niin pahalta kuulosta) miettien mitäköhän sitä tekisi ja sillä tavalla tuhlata arvokasta aikaa mielenkiintoisessa kohteessa. Makoilu ja laiskottelu jääköön kotimaahan ja mökille, kun pääsen reissuun, silloin ollaan liikkeessä ja koetaan niin paljon kuin ehditään.
Toive vauhdikkaista ja tapahtumarikkaista lomista liittyy siihen, että joka kerta lähtiessäni erikoisempaan kohteeseen, uskon sen olevan viimeinen kerta. Sillä vaikka kuinka ihastuisin paikkaan, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia ja koettavia kohteita, että erittäin todennäköisesti tulee seuraavan kerran valittua se joku muu, se paikka, jossa vielä ei olla käyty.
Ja jos olen väärässä ja palaan kohteeseen, sekin käy. Sitten tehdään ne asiat mitä aiemmin ei ehditty ja uudelleen ne, mistä eniten pidettiin. No stress!
Matkoja suunnittelussa myös kohdemaan faktat tulevat tutuiksi.
Tässä Mauritius pähkinänkuoressa:
Sijainti: Afrikka, Intian valtameressä 900 km Madagaskarista itään.
Valtiomuoto: Tasavalta. Mauritius itsenäistyi Iso Britanniasta 1968.
Pinta-ala: 2 040 km² eli Teneriffan kokoinen saari. Pituus 65 kilometriä ja leveys 45 kilometriä. Vaikka saari on melko pieni pinta-alaltaan, saaren samoamiseen kannattaa varata paljon aikaa, sillä tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Lisäksi taajamissa saattaa joutua odottelemaan tielle ’hetkeksi’ pysäytetyn auton takana tovi, kun kuljettaja piipahtaa hakemaan viereisestä liikkeestä jotain tärkeää.
Pääkaupunki: Port Louis, 150 000 asukasta. Port Louisia arvostellaan tylsäksi ja likaiseksi kaupungiksi, mutta se ei saa minua pysymään poissa pääkaupungista. Yritän löytää reissultani kaupungin helmet ja parhaat puolet, vaikka sitten vähän rosoiset sellaiset.
Asukasluku: 1,3 miljoonaa. Saarella vierailee noin miljoona matkailijaa vuosittain.
Väestö: Eurooppalaista, intialaista, afrikkalaista ja kiinalaista alkuperää.
Kielet: Mauritiuksen hallinnon kieli on englanti, mutta mauritiuslaiset puhuvat mieluiten kreolia tai ranskaa.
Uskonnot: Hinduja noin 50 %, kristittyjä 30 % ja muslimeja 17 %.
Ilmasto: Trooppinen. Keskilämpötila ympäri vuoden yli +20 C°. Jei! Tämä on niin tärkeää kaamosta ja kylmää pakoon karkaaville.
Raha: Mauritiuksen rupia (Mauritian rupees). Sen valuttatunnuskoodi on MUR ja lyhenne Rs. 100 MUR = 2,60 € ja toisinpäin 1 € = vähän alle 40 MUR.
Liikkuminen: Bussit kulkevat ja eurolla pääsee paikasta toiseen. Taksilla liikkumistakin kehutaan niinkin edulliseksi, ettei kuulemma autoa kannattaisi edes vuokrata. Mutta me haluamme omaehtoista liikkumista sekä poluilta poikkeamisia omaan tahtiin ja ilman kolmatta päätä kumirenkaisessa tinapurkissa, joten päätös auton vuokraamisesta on jo tehty.
Aikaero: Talvella +2 tuntia, kesällä +1 tunti, joten jetlagista ei tarvitse huolehtia. Lennot ovat kyllä pitkät, joten matkaväsymystä saattaa olla luvassa. Levätään sitten kotimaassa.
Suuntanumero: +230
Passi ja viisumi: Viisumia ei tarvita. Passin on oltava voimassa puoli vuotta matkan jälkeen.
Terveys: Perusrokotukset ja hepatiitti-A. Kuten melkein kaikilla muillakin matkoilla, vettä juomme vain pullosta ja auringolta suojaudumme voitein. Lisäksi on trooppisessa ilmastossa suojauduttava hyttysiltä. Mitenköhän se onnistuisi?
Turvallisuus: Vasemmanpuoleinen liikenne vaatii valppautta. Tiet ovat kapeita ja pimeällä ajettaessa tulee varoa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja ilman valoja ajavia mopoilijoita ja moottoripyöräilijöitä.
Maa on kehittynyt ja poliittisilta oloiltaan rauhallinen. Yleinen hätänumero on 112 tai 999. Taskuvarkaudet ovat yleisiä erityisesti Port Lousin, Grand Baien ja Flic en Flacin suosituilla turistialueilla.
Erityistä: Joissakin hotelleissa sähkölaitteisiin tarvitaan brittimallinen, kolmepistokkeinen adapteri.
Ja sitten matkaan: Bon voyage! Farewell!
Lisätietoja:
www.mauritius.net
www.tourism-mauritius.mu
www.mauritius.fi
Vau, mikä määrä tietoa ja paneutuminen matkan suunnitteluun. Buen viaje, bon voyage, hyvää matkaa, have a pleasant trip!
Yes! Me olemme matkalla koko ajan liikkeessä, joten hotelliin saapuessa illalla uupuneena ei enää jaksa miettiä seuraavan päivän ohjelmaa. Hyvä kun jotain on mietitty etukäteen. Lisäksi tykkäämme vaihtaa kohdetta, joka tarkoittaa sitä, että kun jonnekin menemme, siellä haluaa varmasti päästä kokemaan ja näkemään vähintään ne mieluisimmat kohteet ja aktiviteetit 🙂