Maalaiselämää, Maalaisresidenssi Lapinjärvellä

Konfirmaatiomessu Lapinjärven suomalaisessa seurakunnassa

Ukkosen tulen tuhottua vuonna 1742 niin ruotsalaisen kuin vieressä seisoneen suomalaisen kirkonkin, vietimme tänään konfirmaatiojuhlaa köyhyydestä, nälästä ja ryöstöistä huolimatta sisulla rakennetussa 1744 vuonna valmistuneessa hirsirakenteisessa Lapinjärven Ruotsalaisessa tasaristikirkossa.


Idylinen enkeleiden kirkko täyttyi juhlavieraista, konfirmoitavien nuorten perheistä, sukulaisista ja ystävistä sekä pian seremonia alkaessa ristikulkueena Suomalaisen kirkon puolelta saapuneista rippinuorista.

Konfirmaatiomessulehtisestä oli helppoa seurata messun etenemistä ja osallistua, sillä tuttujenkin laulujen toisen tai kolmannen säkeen sanat eivät aina muistu mieleen. Messulehtisen kannen upean kyyhkykuvan taiteilija on Ronja Mäkinen.


Valmistauminen ja valokuvaus oli Suomalaisen kirkon puolella. Vain muutaman metrin kirkkojen välisessä tilassa muodostettiin ristikulkue: hiukan jännittyneenä, onnellisena, iloisena ja rippileiri ystävien ympäröimänä.

Vaikka jokainen konfirmaatio on papille erityinen, tänään erityisen onnen kyyneleen toi papin silmäkulmaan oman pojan päästessä myös ripille.

Suntio Marjalla on silmää yksityiskohdille. Siellä täällä kirkkoa, on paljon kaunista katsottavaa. Luonnonkukkakimput ova lämmöllä kimpuksi kerätty ja iloksemme ympäri kirkkoa aseteltu.

 

”Jo joutui armas aika” virrestä veisattiin nuorekas versio rippikouluorkesterin säestäessä ja rummunkin tahdittaessa.

Koskettavan ja erityisesti nuorille suunnatun saarnan pitivät Essi Rantapää ja Kari Martkainen. Karin noustessa haminalaisen puusepän Theiton 1745 tehneeseen saarnatuoliin, saimme kuulla tämän päivän version tuhlaajapojan paluusta. Rantapää jatkoi ja muistutti, että kaaduttuasi, sinut nostetaan ylös. Tahto ja sitoutuminen ovat tärkeitä ja on hyvä muistaa, ettei täällä maailmassa olla ilman syytä.

Tehtävänämme on omalta osaltamme tehdä tästä maailmasta vähän parempi paikka.

 

**

Kristallin kirkkaan -bloggarin toteamus: ”Nyt on vain ihan liian kaunis päivä, jäädä mökkiin kirjoittamaan ja kuvia käsittelemään. Blogin kirjoittamista ja päivitystä aivan oikeutetusti häiritsevät Lapinjärven maalaisresidenssini ikkunoista tulvivat auringonsäteet sekä sisään asti kantautuva lintujen viserrys. Antanette siis tovin. Käyn kiertämässä Lapinjärven vaalean sinisellä lainapyörälläni Terässiivellä. Nautin kesästä, Lapinjärvestä. Haistelen, maistelen ja koen maalaiselämää.

Koska matkaa riittää 12 kilometrin verran ja kierroksella kutkuttaa mm. Gamlasbergetin ”Lapin” maisemat, lisäkuvat, jatkotekstit ja videot löytynevät täältä vasta illan suussa…tai sitten huomenissa. Kaunista juhlapäivää kaikille! 

Aivan liian kaunis päivä mökissä pönöttämiseen, eikö vain!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *