Nyt me sanotaan heipat, minä ja mun Mutsi. Nyt mun Äiti lopettaa säännölliset sunnuntaipäivitykset. 4 vuotta tulee pian täyteen siitä, kun mä menehdyin ja Äiskältä katosi elämänhalu. 3,5 vuoden ajan se kirjoitti tänne sunnuntaisin, miltä tuntuu, kun menettää lapsensa.

Mä haluan kiittää sua siitä, että kuljit tuon matkan mun Mutsin mukana.

Sinä olet ollut Äidilleni tärkeä. Sillä mitä olet tehnyt, on ollut merkitystä. Paljon.

Ne sydämet, mitä meille laitoit. Kaikki ne kannustavat, lohduttavat sanat, joita kirjoitit – ja me luettiin. Koskettavat yksityisviestit, joissa jaoit omia kokemuksia. Ne ei unohdu.

Niillä on ollut uskomattoman suuri merkitys Äiskälle, kun se on yrittänyt saada rikkoutuneesta, ei ehjää, mutta koossa pysyvää. Mä tiedän. Olen vierestä seurannut.

Kiitollisena olen kattellut, kuinka äiti on saanut rauhassa ja turvallisessa ympäristössä surra. Ja ihmetellyt kuinka sellaisetkin, jotka ei ennen Äippää tuntenut, tulivat apuun. Juuri silloin, kun apua eniten tarvittiin. Tää olisi voinut mennä toisinkin.

Äiti voi hyvin. Tai niin hyvin kuin tällasessa tilanteessa voi voida. Se kulkee säröillä ja herkkänä, mutta ei se näytä sitä teille. Se on aina ollut voimakas ja tahtonainen, ja sillä tavalla sen elämän tahtokin on haikeuden värjäämänä palannut.

Pilvipostia. Sitä mä lähettelen äidilleni jatkossakin. Pieniä merkkejä siitä, että olen. Ja muistoja siitä, että olin. Ei se mua unohda. Ei se pysty, eikä haluukkaan. Höyhenin ja viipyilevin perhosin mä kerron, et olen lähellä. Talvella leijailutan sen nenänpäähän kauneimman lumihiutaleen ja kun sitä paleltaa, mä lämmitän sisältä päin.

Ja mä myös vähän lempeästi kummittelen. Äiti tykkää mun pienistä kepposista sen arjessa – ja sitä meinaan jatkaa. Silloin me naureskellaan yhdessä arjen kommelluksille haikeuden kyynel silmäkulmassa.

Sitä se on – Äidin elämä nyt. Tasapainottelua elämää suuremman menetyksen, ikävän kivun ja loppumattoman äidinrakkauden tunteiden aallokossa. Silleen matka nyt jatkuu.

Teitä tulee ikävä. Olisi kiva nähdä teidät äiskän ystävinä jatkossakin. Sillä mikä yhteys voisi olla sen syvempää, kuin se mikä on luotu tuesta ja lämmöstä, luottamuksesta, lempeistä ja koskettavista sanoista sekä läsnäolosta, juuri silloin kun äitini sitä eniten tarvitsi.

Kiitti!

Daniel (ja mun Mutsi)

#daniel21 #lifeisnotthesamewithoutyou *Some-sunnuntait ovat Danielin*