Iloista joulunodotusta ja ensimmäistä adventtia! Tästä se alkaa, perinteiden tunnelmallinen taival kohti jouluaattoa.

Kirkolliset joulumenot ovat meillä, kuten useimmissa muissakin perheissä, maallistuneet ja joulunaika ja -aatto on ennemminkin joukko omaksuttuja ja vaalittavia kauniita traditioita. Joulu on kirkollinen juhla, mutta se ei estä kirkosta karanneitakaan juhlimasta joulua täysin palkein.

Tänään juhlistan joulukuun ensimmäistä sunnuntaita sytyttämällä adventtikynttilän. Tai siis Finnmarin kynttilän, jonka nyt nimesin adventtikynttiläksi joulunajan alun kunniaksi. Adventtikynttilöiden polttaminen ei ole varsinaisesti niitä minun joulun odotukseen uurtunteita ’must do’ -tekemisiä, mutta tällä viikolla Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä eli Pollilta Oodi omaishoitajille-tapahtumasta saatu kaunis valkoinen kynttilä innosti herättämään tämänkin suomalaisen perinteen uudelleen.

Toinen, jo kolmatta vuotta toteen käynyt, toivottavasti traditioksi vakiintuva, yllätys odotti ruokapöydällä. Unisena kävelin lahjan ohi useampaan kertaan, jo niin monesti, että mieheni ei jaksanut enää odottaa ’oivallustani’ vaan kysyi, että näkyykö ympärillä mitään uutta. Siitähän se lapsekas riemu sitten alkoi. Hypistelin ihanaa Lumenen joulukalenteria, nautin suojamuovin repimisestä laatikon päältä ja lapsenomaisesti himmailin sitä itseään – eli ensimmäisen luukun avausta.

Joulukuun ensimmäisen päivän aamuun siis kuului tänä vuonnakin aamukahvin lisäksi iloinen yllätys adventtikalenterin muodossa. Yllätys oli itse kalenteri, mutta myös luukusta löytyvä pieni lahja. Ensimmäisen kalenterin sain kaksi vuotta sitten. Ensiksi nautin kotimaisesta Lumenesta ja viime vuonna vaihtelua toi Ritualsin kosmetiikkakalenteri. Molemmista pidin kovasti ja ehkäpä intoni näihin kosmetiikkakalentereihin on välittynyt aina niin huomaavaiselle miehelleni, että tänäkin vuonna minun sisäistä lastani hemmoteltiin tällaisella kalenterilla. Kiitos Esa <3. Olet rakas.

Sen verran olin innostuksen pyörteissä, ettei ensimmäistä luukkua löytynyt millään. ”Onko tämä maanantaiversio, täältä puuttuu ensimmäinen luukku”, naureskelin, kunnes katse osui sutjakkaan pitkään ja hoikaan numero ykköseen. Innosta pinkeänä ryhdyin sitä avaamaan ja nautin sen sisällöstä – olihan se juuri sitä mitä tarvitsin. Kunnes huomasin, että siinä hötäkässä sormi oli siirtynyt 11. luukulle ja 1. luukku oli vielä koskematon.

Mitä tein, arvaatko?

1. Suljin 11. luukun ja avasin 1. luukun
2. Iloitsin 11. luukusta ja päätin avata 1. luukun joulukuun 11. päivänä
3. Parahdin itkuun: ”Kaikki on pilalla”
4. Naurahdin, että olen kuin Antti Rinne. Tarkoitan hyvää, mutta tekemisen hötäkässä saan kaaosta aikaan.

Ja kyllä – tämän joulukalenteri jutun otan ’tosissaan’. Kurkistella ei saa! Vain yksi luukku avautuu päivässä, etuilla ei saa. Kalenterin takaosaankaan, jossa on tuoteluettelo kalenterin sisällöstä, ei voi ja saa tutustua. Kaiken pitää olla yllätystä! Ihan jokaisen luukun avaus. Somessakin välttelen muiden paljastuksia luukkujen sisällöistä urheilufanien tyyliin. Ne, jotka eivät pääse katsomaan ottelua reaaliajassa, tekevät kaikkensa, ettei mistään väylästä lopputulos paljastu, ennen kuin tallenne on itse katsottuna ja peli vähän jälkikäteen täysillä nautittu. En minäkään halua tietää kalenteriluukkun sisältöä, vaan yllättyä ihan itse!

Iloista ja nautinnollista joulunodotusta. Joulusta voi ja pitää nauttia s-t-r-e-s-s-i-t-t-ö-m-ä-s-t-i !

Lue myös:
Joulukalenterit aikuiseen makuun ja Joulukalenteriyllätys: Rituals