28. päivänä heinäkuuta, 28-vuotta sitten, minusta tuli ensimmäisen kerran äiti!

Sinä päivänä maailmani mullistui useammin kuin koskaan olisin osannut toivoa. Elämääni tuli ihan toisenlainen tarkoitus ja syvyys. Koskaan en ole ollut onnellisempi, saanut arvokkaampaa lahjaa, kuin saatuani tummatukkaisen ja suklaasilmäisen nyyttini syliin.

Siitä pienestä käytöstä kasvoi upea mies. Tänään ihan liian kaukana, jotta pääsisin rutistamaan rakkauttani ja painamaan suukkoa poskelle varpaisilleni venytettynä. Mutta äänen kuulin ja sain sanotuksi sen tärkeimmän: miten äärettömän rakas hän onkaan minulle 💕

 … ja sitten join kupin kahvia ja söin komeaksi kasvaneita punaisia ja makeita mansikoita ja hyräilen onnellisena. Sillä äiti, joka kuulee lapsensa äänessä hyvää oloa ja onnellisuutta ja tietää jälkeläisensä elävän parasta ja omannäköistä toivomaansa elämää, ei muuta osaa pyytää.

P.S. 28. syntymäpäivä 28. päivänä taitaa olla jonkinlainen juhlavuosi esikoiselleni. Onko samoissa lukemissa muuta taikaa?