Ei ollut epäilystäkään, etteikö kuopuksestani tulisi Daniel. Se nimi miellytti heti alkuunsa muita vaihtoehtoja enemmän ja taklasi syntymäpäivänäsi juhlittavan komean Valentino nimenkin. Daniel oli, ja on, pellavapäisen suklaasilmäisen poikani näköinen nimi.

18.4.1999 nimivalinta virallistettiin. Kuopukseni sai Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa kasteen ja nimekseen DANIEL LAURI JOAKIM. Nimi Daniel sointui korvaani kauniisti, Lauri tuli Danielin isoisän nimen mukaan ja Joakimilla yritin kalastella äitini suosiota. Lapsuudestani asti muistin kuinka kovasti äitini siitä nimestä piti.

Kastekahvit joimme Askistossa oman Pähkinärinteen kodin ollessa parvekeremontin johdosta pressujen peitossa. Askistosta löytyi myös myöhemmin meidän oma kotiosoite, kun 2005 valmistui kaunis omakotitalomme.

Meille Daniel oli puheessa ihan Daniel – tai Dansku, ystäville usein Dani tai Danne. Hellittelynimissä en osannut olla kovin luova, perinteiset kulta ja rakas olivat ne ahkerimmassa käytössä olevat.

Nimen valinnassa auttoi, että nimi löytyi pyhimysten luettelosta. Se oli katollisen kirkon toive tai ainakin perinne, että jos ei etunimi, niin edes toinen nimi olisi valittu pyhimysten joukosta. Daniel nimi on alkujaan heprealainen nimi ja tarkoittaa ”Jumala on minun tuomarini”. Se särähtää tapahtuneen jälkeen korvaani ikävästi.

Nimi on kuitenkin kaunis. Pidin sen soinnusta, pehmeydestä, kirjain jonosta, jossa pehmeyden lisäksi oli miehekästä särmää. Nimi oli mieluisa myös siksi, että se oli selkeä ja kansainvälinen, sen lausuminen ja kirjoittaminen ’oikein’ kielellä kuin kielellä on helppoa ja itsestään selvää. Selittelyitä ei tarvita.

Väestörekisterikeskus on luetteloinut 19 679 lapselle annetuksi nimen Daniel. Luokallasi ei koulussa ollut toista, mutta kaima löytyi jopa lähiystäväpiiristä. Kuopuksen hautajaisissa vieressäni istui Danielin hyvä ystävä, Daniel.

Lapsuusvuosina juhlimme molempien poikiemme nimipäiviä melkein syntymäpäivien lailla. Silloin vain kutsuvieraslistalla oli lähisukua tai ystävieni perheitä, joilla oli saman ikäisiä lapsia. Joulun alle sijoittunut päivä, oli meidän perheen joulun avaus. Silloin koristeltiin jo kuusi (tämä oli 15 vuotta sitten melko tavatonta, jolloin kuusen hankinta kuului aattoon tai aikaisintaan jouluviikolle) ja verhottiin koti joulukuntoon. Nimipäivät ja pikkujoulu yhdistyi luontevasti.

Mutta jossain vaiheessa tuntui, että kun järjestää ison aaton, nimipäiväjuhlahumusta pitää luopua. Ne olivat jotenkin liian lähellä joulua ja aiheuttivat aaton tavoin melkoisia juhlaponnisteluita. Nimipäiviä ei unohdettu ja lahjat kyllä jaettiin, mutta juhlinta vieraiden kanssa vain jäi. Ja kun nuoret miehet muuttivat kotoa, nimipäiväjuhlinta vaihtui puhelinsoittoon ja nimipäivälahjarahaan.

Kunpa saisin soittaa Sinulle tänään, kuulla äänesi ja taas kertoa kuinka äärettömän rakas olet minulle. Kunpa saisin sipaista Sinulle puhelimen näytöltä MobilePayn kautta nimipäivärahan. Summa olisi suurempi kuin koskaan, nimipäiväonnitteluni puhelimessa vuolaammat kuin ikinä ennen.

Antakaa lapseni takaisin!

Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!