Suruvuosi

Mopopoikani

Kevät tuo mopopojat ja -tytöt liikenteeseen. Minä pyydän nöyrästi sinulta, että omalta osaltasi huolehtisit, että heidän kaasuttelunsa päättyisivät joka kerta turvallisesti. Että et kovasti häiriintyisi tai ärsyyntyisi nuorten välillä vähän huolettomasta tavasta luikerrella liikenteen seassa. Tai moottorin pärinästä harmilliseen aikaan. Se mopoilija on jonkun pellavapää, jonkun nappisilmä, esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Tärkeää ja… Read More Mopopoikani

Suruvuosi

Amputoitu sydän

”Et sinä voi tehdä noin!” ”Tehdä miten???”, kysyn.”Lakata elämästä ja vain murehtia”, kuulen äänen luurista. Käymäni dialogi laittoi miettimään. Miksi en voi. Voinpa. Minulta on nukuttamatta revitty rinnasta sydän. Amputoitu raajat. Ja kaulan ympärille jätetty kuristava köysi. Ei niinkään voisi toiselle tehdä. Eikä saa. Ei niin saa tapahtua. Mutta niin vain tapahtui. Kuka tekee niin?… Read More Amputoitu sydän

Suruvuosi

Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Minulta kysytään aika ajoin, säännöllisen epäsäännöllisesti, mitä ihmettä tapahtui. Saan kysymyksiä sosiaalisen median viestimien kautta ja joskus joku kysyy kasvotustenkin. Tosin harvoin, kun en paljon ihmisiä tällä hetkellä tapaa: surun ja koronankin takia. Osa on hiljaa, kuuntelee sitä, mitä minä haluan jakaa. Kysyy miten voin, mutta jättää tungettelematta. Varmastikin miettii itsekseen tai pohtii syitä toisessa… Read More Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Suruvuosi

Totuuden edessä pelon sekaisin tuntein

’Mitä ihmettä oikein tapahtui’ kysytään minulta usein. Siis Danielista ja hänen kuolemastansa. En ole tahallani pitänyt asiaa salassa, en ole vain osannut, enkä ole pystynyt tapahtunutta vielä sanoittamaan. Koska en pysty vielä kuopukseni elämän päättymisestä puhumaan ja kirjoittaminen on minulle helpompaa, naputtelin tarinan tietokoneelleni. Kirjoitin blogin www.kristallin.fi -sivuillani julkaistavaksi. Luulin, että kirjoittaminen olisi vaikeinta. Nyt… Read More Totuuden edessä pelon sekaisin tuntein

Suruvuosi

Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Hyvää syntymäpäivää, Daniel! Tämä on katkeran suloinen päivä. Täynnä suuria tunteita, valtavaa rakkautta ja loppumatonta ikävää. Tämä on ensimmäinen syntymäpäiväsi, jolloin täytät vuosia, muttet enää vanhene. Tänään on 22 vuotta syntymästäsi, my Valentine! Olit ystävänpäivän suuri ihme. Kovasti odotettu ja jo ennen syntymääsi suuresti rakastettu kuopukseni. Nyt on kulunut 22 vuotta lahjasta, jonka vertaista en… Read More Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Musta lumihiutale

”Mustia lumihiutaleita ei olekaan”, sanoi mieheni, kun näytin lempikaupastani, Halikon Design Hillistä, ostamiani korvakoruja. ”On niitä! Suurimmassa surussa ja ikävässä kaikki lumihiutaleet ovat mustia, ne oikeasti valkoisetkin”, vastasin hiljaa. En ostanut koruja muistuttamaan surustani, vaan lohduttamaan. Ne kauneudessaan ja keveydessään auttavat minua sietämään elämän kauneutta silloinkin, kun en näe elämässä mitään kaunista – tai joskus… Read More Musta lumihiutale

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Kuuma vesi jäätyy kylmää nopeammin! Tämän olemme tänä talvena opineet, jos ei fysiikan tunnilta, niin Instagramista viimeistään. Insta-tileillä on pyörinyt toinen toistaan upeampia videoita, jossa pakkasella ilmaan kaaressa heitetty vesi muodostaa upean hileholvin taivaalle. Minun video ei ole niin upea tai erikoinen – ja mietin pitkään edes tekisinkö sellaista – saati sitten julkaisisinko. Tämä oli… Read More Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Minut oli houkuteltu lounaalle jo edellisenä aamuna. Yritin kieltäytyä, koska kalenterissani päivä oli sydämin merkittynä varatuksi kuopukseni nimipäivälle. Kutsuja ei kuitenkaan antanut periksi: ”Juuri siksi me sinut haluammekin syömään, nimenomaan Danielin nimipäivänä ei sinun ole hyvä olla yksin”. Kun sopimus oli, ettei isäntäpari tuskastu mahdollisista itkuistani, tuntui turvalliselta lupautua paikalle. Jo sisään astuessani lämmitti mieltä.… Read More Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Suruvuosi

Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Ei ollut epäilystäkään, etteikö kuopuksestani tulisi Daniel. Se nimi miellytti heti alkuunsa muita vaihtoehtoja enemmän ja taklasi syntymäpäivänäsi juhlittavan komean Valentino nimenkin. Daniel oli, ja on, pellavapäisen suklaasilmäisen poikani näköinen nimi. 18.4.1999 nimivalinta virallistettiin. Kuopukseni sai Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa kasteen ja nimekseen DANIEL LAURI JOAKIM. Nimi Daniel sointui korvaani kauniisti, Lauri tuli Danielin isoisän… Read More Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Suruvuosi

Antakaa lapseni takaisin!

Talo on ihan hiljaa, juuri niin kuin haluan. Suru ja epätoivo huutaa lujalla, sille pitää olla tänä viikonloppuna tilaa. Ja jos haluan ääntä, tepsuttelen keittiöön ja painan kahvikoneen etulevyn napista. Olen keittänyt tänään jo kahdesti itselleni cappuccinot asettamatta maitotankkia koneen kylkeen. Masiina syöksee vesihöyryä ymmärtämättä muistuttaa minua kiinnittää jääkaapissa olevaa maitosäiliötä paikalleen. Ja sitten se… Read More Antakaa lapseni takaisin!

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Hyvää isänpäivää, isät!

Daniel ei ehtinyt isäksi. Se on varmastikin minun suruista pienin, mutten siitä huolimatta vielä voi mitenkään ymmärtää, ettei kuopukseni elämänpolulle ole enää jatkoa. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, haaveet, unelmat ja toiveet pyyhkäistiin heinäkuussa lupaa kysymättä ja varoittamatta pois. Suuresta surustani ja ikävästäni huolimatta, tänään juhlin rakasta isääni sekä lasteni isäpuolta, ihanaa aviomiestäni. Keskityn pieneksi hetkeksi siihen,… Read More Hyvää isänpäivää, isät!