Yhtään saunaa ei ole leimahtanut liekkeihin Savusauna Kammin isännän toimesta, vaikka satoja kertoja hän on tuikannut tulen uuniluukkuun Vierumäen vierailijoiden iloksi. Siellä se on ’hyvä renki, huono isäntä’ tottelevaisesti kivikiukaan kammiossa pysynyt.

Sammutustöistä häneltä löytyi kuitenkin kokemus. Kun vuosia sitten Karhunpesän savusaunan päällä leijui tavanomaista paksumpi savupilvi, oli syytä kiirehtiä paikalle. Vaahtosammuttimilla kollegan kanssa puskivat välikattoon tulen tukahduttajaa ja toivoivat palokunnan tulevan sukkelaan paikalla. Katto menetettiin, samoin kaksi kerrosta perinnehirsiä, mutta muuten paikat saatiin puunattua kuntoon.

Barona Salesin työtiimille tyky-illaksi varattua Kammin savusaunaa oli lämmitetty huolella tovi. ”Vaikka suomalaisia olettekin ja saunominen tuttua…” -lauseella avasi isäntä ohjeistuspuheenvuoronsa ja hyvä niin, sillä löylyttelyrituaali savusaunan uumenissa poikkeaa jokseenkin mökkisaunomisen tavoista.

Pihalta saunanvierustalta pitää kaapata matkaan jäähyllä ollut istumapalli ja pinosta pefletti. Saunaan sitten nöyrästi kumartaen sisään, siitä pitää matala ovi huolen. Muistuttaa olisi vielä pitänyt, ettei seiniin kannata koskea. Se on varmin tapa saunojan saada nokinaama.

    

Hikeä pintaan ja juoksu Mustalammen rantaan. Liukuestematolla peitetyltä laiturilta pulahdus vilpoiseen lampiveteen ja pari sammakon vetoa laajoin käsivarsikaartein. Siinä jäivät saunojien talviturkit Vierumäelle, Mustalammen viileisiin vesiin. Tästä alkoi tämän kesän uimakausi.

Itselläni viikonlopun saunanautintoon kuuluu puhtaat lauteet ja vuolaana virtaava suihku. Rentoutuminen lempivissä löylyissä ja sen jälkeen puhtaaksi huuhdonta juomakelpoisessa lämpimässä veden virrassa. Kun muut pulahtavat järviveteen, minä pudottaudun vahvaan PVC-muovista istuin muotoon valettuun ulkoporealtaaseen. Uintireissuni ei ole juoksu vilpoiseen veteen kansallismaisemassa vaan nautinto 37 asteisesta vedestä, kylpyseurasta ja sormen painalluksesta niskaa hierovista poreista. Se on sitä luksusta, mikä on lähellä silloin kun hektinen elämänmeno estää reissun kohti suurempia seikkailuja.

Elämyskokki loihti iltaamme Poron entrecôte -menun, jossa alkupalaksi tarjoiltiin savilautasilla Toast Skågen chileläisen valkoviinin kera. Puheen porinaa ja naurua sekä pientä kädenvääntöä siitä, minne mahdollisesti seuraava toimiala- ja tiimipäivä suuntaisi. Unelmilla taisi meillä kaikilla olla siivet, mutta osalla ne suuntasivat muuttolintujen lailla etelään, osalla kammin-illan kaltaisiin tunnelmiin pohjoiseen.

Ravintola Kalliokammin tunnelmallisessa ympäristössä ja hyvän ruuan äärellä on mukava tutustua ihmisiin, niihin töistä tuttuihin. Kollegat, jotka uskoo tuntevansa, paljastavat itsestään aina jotain uutta. Arvokasta tutustua syvemmin, tietää mistä puusta kukin on veistetty ja mitä pintaa syvemmältä löytyy. Kaikilla meillä on tarina, joka jää kertomatta työn pyörteessä.

Poron entrecôte –menu piti Toast Skågenin lisäksi sisällään noutopöydän, josta puulautasille sai kukin kahmia määränsä verran ylikypsää poron entrecôtea nuotioperunoilla, olutkermakastiketta sekä paahdettua punajuurta ja juuressärää. Kun lautanen oli tyhjä, kaadettiin kahvit kuksaan ja lusikoitiin loppulämpimiksi kakkupalaa. Eipä olisi enempää osannut toivoa.

Viinin ystävänä illallisella tarjottu chileläinen valko- ja punaviini olivat mieleen, mutta useasti pohdin, että kuinka kauan vielä menee, että kammimaisemaan ja suomalaisuutta henkiviin porosärvintätilaisuuksiin kannetaisiin menukokonaisuuteen kuuluvana ylpeästi olut. Milloin kotimainen olut on riittävän hieno juhlajuomaksi koko pöytäseurueelle. Miten pääsisimme eroon viinikulttuurin ihannoimisesta ja hienoillekin illallisille löytäisimme sille arvoisensa ja menuun sekä tunnelmaan merkittävästi paremmin sopivan suomalaisen mallasjuoman. On meinaan ollut kulinaristeilla jo siitäkin puhetta, että joulukinkun ohessa olut on oikeampi juoma kuin tuontiviini.

Kuka osaisi brändätä rahvaan saunaoluesta illalliskelpoisen menunesteen juhlavampaankin hetkeen?

Täydellisen tykypäivän reseptiksi osoittautui (1.) ekologisen huvipuiston Flowparkin vaijeriseikkailu: ylitä itsesi, pelkosi, kurkota korkeammalle ja kannusta kaveria. Vierumäen (2.) Kammin savusauna -elämys erämaamaisemassa ja päivän pölyjen (sekä löylyistä tarttuneen noen) liottaminen vilpoiseen Mustalampeen. Illan kruunaus elämyskokin loihtimalla (3.) poroillallisella kallioon osaksi louhitussa Ravintola Kalliokammissa kynttiläkruunujen hämyisessä valossa.

Taisi toiset jaksaa tästä vielä jatkaa matkaa (4.a) Hotel Scandic Vierumäen ravintolamaailmaan, mutta huomatessani huoneeni ikkunasta kauniisti laskevan auringon, oli helppo päätös vaihtaa disco-jytinä (4.b) itselliseen luontohetkeen. Kiirehdin reppuuni tietokoneeni ja kaappasin kainaloon kameran. Vierumäen maisemissa sielu lepäsi ja kun auringon lasku oli taltioitu kameralle digimuotoon, avasin laiturilla läppärin kannen ja annoin sormien tanssia näppäimistöllä tunteiden tahtiin.

Ja tulipa iltakävelyllä vastaan muutaman vanha tuttu…

Tykypäivän käyntiin vaudittanut seikkailuhuvipuisto Flowpark Vierumäen vaijeri-ilakoinneistamme pääsee tunnelmoimaan kuvin ja kertomuksin edellisessä Kristallin kirkkaasti -blogissa: Flowparkista vahvistusta tiimityöhön.

Energisoivia tiimipäiviä Vierumäellä!