Suruvuosi

Kun muistot eivät riitä

“Are your memories of your daughter enough for you?”, autistinen, erittäin älykäs erikoistuva nuori lääkäri Shaun Murphy kysyy tyttärensä jo vuosia sitten menettäneeltä Dr. Aaron Glassmanilta Netflixin suoratoistosarjassa The Good Doctor. Shaunille tärkeä mentori ja isähahmo vastaa kysymykseen hillitysti, mutta hetkeäkään miettimättä: “Not even close”. NOT EVEN CLOSE! Muistot eivät riitä, eivät lähellekään. Etsin uusia… Read More Kun muistot eivät riitä

Suruvuosi

Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Ajoittain, säännöllisen epäsäännöllisesti, tulee niin käsittämättömän vaikea olo. Yks kaks yllättäen, mutta vielä niin valtavan usein. Tulee olo, ettei tämä ole totta. Sydän väittää, toivoo ja epätoivoisesti uskottelee, että asiat olisivat toisin. Sydän antaa unohtaa totuuden, mutta järki herää nopeasti vakuuttelemaan muuta. Se alkaa armotta jahtaamaan mieltä toisenlaisella totuudella. Jäkättää olkapäällä, että usko jo, päästä… Read More Ei enää koskaan. Menetetyt hetket

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

Uurnan lasku on kuin suunnittelisi hautajaisia uudelleen. Kukat, musiikki, kuvaaja, pappi, vahtimestari. Aika ja paikka. Tai aika, paikka on ollut tiedossa jo pidempään. Minulla on lyhyen seremonian kulku suurin piirtein suunniteltuna. Pieni puhekin, vaikka vaikeaa oli päättää millaisen haluan ja mitä haluan sanoa. Vai haluanko mitään. Puhunko pojalleni vai kerronko lapsestani läsnäoleville? Kiitänkö vai kerronko… Read More Henkistä ja konkreettista valmistautumista vaikeaan uurnan laskun päivään

Suruvuosi

Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Eipä tästä tehdystä ole paljon kehuja saanut. Kävin toteuttamassa sen, johon en pyytänyt lupaa keneltäkään, enkä kenenkään siunausta tarvinnut. Tämän vuoden saatossa tästä tuli itsestäänselvyys. Sen tekisin, ihan varmasti. Ihmettelin itsekin, kuinka selkeää kaikki oli, kun yleensä ja varsinkin nyt, on ollut niin vaikeaa mistään päättää. Ensiksi luulin, että hirvittäisi, mutta sellaista tunnetta kun ei… Read More Minulla on tatuointi kädessäni ja polttomerkki sydämessäni

Suruvuosi

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Jalkapallon EM-kisat ja Eriksenin sydänpysähdys pysähdytti hetkeksi koko jalkapallomaailman. Kovimpienkin karjujen silmiin nousi kyyneleet ja järkytys ja jännitys näkyi kaikkien paikalla olevien kasvoilta. Kotikatsomoissakaan ei ilman levottomia tunteita selvitty. Elvytykseen kuluvat minuutit tuntuivat tunneilta ja kaikki siinä hetkessä ja tilanteessa tapahtunut syöpyi syvälle mieliin. HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen kuvaa osuvasti miten Christian Eriksenin hauraalla hetkellä… Read More Jalkapallon EM-kisat ja Eriksen muistuttivat elämän hauraudesta

Suruvuosi

Surevan iloinen vappu

Ajattelin olleeni jo vahvoilla. Ajattelin olevani jo jollain lailla ’asian päällä’, mutta sitten yhtäkkiä yllättäen surun voimakas aalto pyyhkäisi ylitseni. Niin kovasti sattui, että hetken toivoin, että joku hakisi pois. Kuolo korjaisi tai valkotakkiset lukitsisivat pehmustettuun huoneeseen ja hukkaisivat avaimen. Vappu, ilon ja kevään juhla, painoi surevan polvilleen. Äänet, ilo ja nauru, vitsailu, aurinko, värit,… Read More Surevan iloinen vappu

Suruvuosi

Mopopoikani

Kevät tuo mopopojat ja -tytöt liikenteeseen. Minä pyydän nöyrästi sinulta, että omalta osaltasi huolehtisit, että heidän kaasuttelunsa päättyisivät joka kerta turvallisesti. Että et kovasti häiriintyisi tai ärsyyntyisi nuorten välillä vähän huolettomasta tavasta luikerrella liikenteen seassa. Tai moottorin pärinästä harmilliseen aikaan. Se mopoilija on jonkun pellavapää, jonkun nappisilmä, esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Tärkeää ja… Read More Mopopoikani

Suruvuosi

Amputoitu sydän

”Et sinä voi tehdä noin!” ”Tehdä miten???”, kysyn.”Lakata elämästä ja vain murehtia”, kuulen äänen luurista. Käymäni dialogi laittoi miettimään. Miksi en voi. Voinpa. Minulta on nukuttamatta revitty rinnasta sydän. Amputoitu raajat. Ja kaulan ympärille jätetty kuristava köysi. Ei niinkään voisi toiselle tehdä. Eikä saa. Ei niin saa tapahtua. Mutta niin vain tapahtui. Kuka tekee niin?… Read More Amputoitu sydän

Suruvuosi

Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Minulta kysytään aika ajoin, säännöllisen epäsäännöllisesti, mitä ihmettä tapahtui. Saan kysymyksiä sosiaalisen median viestimien kautta ja joskus joku kysyy kasvotustenkin. Tosin harvoin, kun en paljon ihmisiä tällä hetkellä tapaa: surun ja koronankin takia. Osa on hiljaa, kuuntelee sitä, mitä minä haluan jakaa. Kysyy miten voin, mutta jättää tungettelematta. Varmastikin miettii itsekseen tai pohtii syitä toisessa… Read More Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Suruvuosi

Totuuden edessä pelon sekaisin tuntein

’Mitä ihmettä oikein tapahtui’ kysytään minulta usein. Siis Danielista ja hänen kuolemastansa. En ole tahallani pitänyt asiaa salassa, en ole vain osannut, enkä ole pystynyt tapahtunutta vielä sanoittamaan. Koska en pysty vielä kuopukseni elämän päättymisestä puhumaan ja kirjoittaminen on minulle helpompaa, naputtelin tarinan tietokoneelleni. Kirjoitin blogin www.kristallin.fi -sivuillani julkaistavaksi. Luulin, että kirjoittaminen olisi vaikeinta. Nyt… Read More Totuuden edessä pelon sekaisin tuntein

Suruvuosi

Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Hyvää syntymäpäivää, Daniel! Tämä on katkeran suloinen päivä. Täynnä suuria tunteita, valtavaa rakkautta ja loppumatonta ikävää. Tämä on ensimmäinen syntymäpäiväsi, jolloin täytät vuosia, muttet enää vanhene. Tänään on 22 vuotta syntymästäsi, my Valentine! Olit ystävänpäivän suuri ihme. Kovasti odotettu ja jo ennen syntymääsi suuresti rakastettu kuopukseni. Nyt on kulunut 22 vuotta lahjasta, jonka vertaista en… Read More Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin et enää vanhene

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Kuuma vesi jäätyy kylmää nopeammin! Tämän olemme tänä talvena opineet, jos ei fysiikan tunnilta, niin Instagramista viimeistään. Insta-tileillä on pyörinyt toinen toistaan upeampia videoita, jossa pakkasella ilmaan kaaressa heitetty vesi muodostaa upean hileholvin taivaalle. Minun video ei ole niin upea tai erikoinen – ja mietin pitkään edes tekisinkö sellaista – saati sitten julkaisisinko. Tämä oli… Read More Kidekaari kuumalla vedellä ja huima juhannusraketti

Arkea ja juhlaa, Suruvuosi

Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Minut oli houkuteltu lounaalle jo edellisenä aamuna. Yritin kieltäytyä, koska kalenterissani päivä oli sydämin merkittynä varatuksi kuopukseni nimipäivälle. Kutsuja ei kuitenkaan antanut periksi: ”Juuri siksi me sinut haluammekin syömään, nimenomaan Danielin nimipäivänä ei sinun ole hyvä olla yksin”. Kun sopimus oli, ettei isäntäpari tuskastu mahdollisista itkuistani, tuntui turvalliselta lupautua paikalle. Jo sisään astuessani lämmitti mieltä.… Read More Voihan Ä I T I ! Lohtulounas keskellä työpäivää.

Suruvuosi

Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Ei ollut epäilystäkään, etteikö kuopuksestani tulisi Daniel. Se nimi miellytti heti alkuunsa muita vaihtoehtoja enemmän ja taklasi syntymäpäivänäsi juhlittavan komean Valentino nimenkin. Daniel oli, ja on, pellavapäisen suklaasilmäisen poikani näköinen nimi. 18.4.1999 nimivalinta virallistettiin. Kuopukseni sai Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa kasteen ja nimekseen DANIEL LAURI JOAKIM. Nimi Daniel sointui korvaani kauniisti, Lauri tuli Danielin isoisän… Read More Hyvää nimipäivää, rakkaista rakkain Daniel!

Suruvuosi

Antakaa lapseni takaisin!

Talo on ihan hiljaa, juuri niin kuin haluan. Suru ja epätoivo huutaa lujalla, sille pitää olla tänä viikonloppuna tilaa. Ja jos haluan ääntä, tepsuttelen keittiöön ja painan kahvikoneen etulevyn napista. Olen keittänyt tänään jo kahdesti itselleni cappuccinot asettamatta maitotankkia koneen kylkeen. Masiina syöksee vesihöyryä ymmärtämättä muistuttaa minua kiinnittää jääkaapissa olevaa maitosäiliötä paikalleen. Ja sitten se… Read More Antakaa lapseni takaisin!