Kulttuuria, Museo

Pentikin kauniit Kolme tilaa

Anu Pentikin kaunis näyttely Taidehallissa on viimeistä päivää auki sunnuntaina 14.5.2017, äitienpäivänä. Kauneudesta, kauniista esineistä, värien harmoniasta ja ehkä myös Pentikin historiasta kiinnostuneet äidit kannattaa kiikuttaa juhlan kunniaksi Taidehalliin. Taiteilijakin on silloin paikalla, joten kauniiseen katseltavaan saa syvyyttä tekijän tarinoista.

Näyttely koostuu kolmesta taidesalista: Taivas, Maa ja Paratiisi. Taisimme tutustua näyttelyyn taiteilijan odotusten vastaisesti (kulkusuunta portaista vasemmalle), mutta kauniisti se sopi ajatusmaailmaani. Ensin maa kivikkoineen ja kommelluksineen ja kukkaloistoisine paratiisi päivineen. Sitten taivas. Rauha ja hiljaisuus. Kaunis päätös koetulle.

KIVINEN MAA on oodi sisukkaalle kansallemme ja mielen kuvaa Anu Pentikille tutuista Posion maisemista. Itse olin kiviä ihaillessani kaukana Posiolta, ehkäpä kummitätini ja -setäni mökillä Bromarvissa tai muualla, jossain Turun saaristossa. Siellä missä kauniit meren sileiksi huuhtomat kiviröykkiöt kutsuvat keräämään kauneimman muistoksi kaupunkipihan koristeeksi.

Kuten Anu Pentikin tuotteita myyvät myymälät, kaunista ihailtavaa täynnä, ovat tämänkin näyttelyn kaikki tuotteet kivimurikoista keramiikkalautasiin ja kukkakedon kukista taivas-salin huikeaan pilveen, myynnissä. Kolme neljä kukkaa lasitetun terassin kulmassa toisi niin tunnelmaa…tai nokoset keramiikkapilven alla…

Kivisen maan jälkeen oli paratiisin aika. VÄRIKÄS PARATIISI hullaannutti nimensä mukaisesti väriloistollaan. Osana upeaa installaatiota olivat tarkoituksen mukaisesti kukkakujalla kävelevät museovieraat itse.

Paratiisin marjat, paratiisin Maria

Ennen kolmatta tilaa on tietovisan aika: Kuka on Eeva Anneli Pasi? Nyt kontekstissa niin tiiviisti kiinni, että vastaus lienee itsestään selvyys.

Kuusankoskella vuonna 1942 syntynyt Eeva Anneli Pasi, syntyi Anu Pentikiksi vasta vuonna 1970. Anneli lienee Anuksi muuttunut jo varhain, mutta sukunimi lyhentyi Topi Pentikäiseltä avioliitossa saadusta nimestä. Nimenmuutoksesta vuosi myöhemmin keramiikkapaja Posiolla avasi ovensa ja Anu Pentikin rakkaasta harrastuksesta tulee rakas työ.

Meidän mimmiliigalle näyttelyn viimeisin tila oli KORKEA TAIVAS.  Valo tulvi ikkunoista ja auringon säteet kylpivät Pentikin valkoisissa keramiikka teoksissa. Tänne astelimme viimeiseksi. Kuten elämän polulla. Sitten kun on sen aika.

Haloo missä on se taivas

Keramiikka Pikatsun lumoissa.

”Enkeleitä, onko heitä”, kysyn vaan.

 

”En tuonut teoksia Taidehalliin
vaan tein Taidehallista taideteoksen”

Tuhansista muotoilluista keramiikka silmuista syntyi taivaaseen pilvet. Näitä, ja koko näyttelyä, Anu Pentik työsti kahden vuoden ajan, kantaen kassissaan savea ja käyttäen aikansa viisaasti. Lentokoneessakaan ei sormet levänneet, vaan pyörittelivät huumaannuttavan kauniiseen pilven hattaraan rakennusaineita.

Visuallista aistia hellivä, upea näyttely. Jos ei vielä ovet sulkeutuisi, kävisin uudelleen. Ja uudelleen. Museokortilla tietenkin.

Lue myös toisenlaisesta taidepläjäyksestä For Fashion’s Sake. Taide ja muoti, sama asia, eri asia vai molempia? Modernin taiteen museossa Emmassa se selviää!

Niin ja mitä tehdä museon jälkeen…

…kuppi kahvia Ravintola Farangissa ja piipahdus Taidehallin museokauppaan. Siitä se alkoi. Odottamaton.

Please follow and like Kristallin kirkkaasti:
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *