Kirjat ja kulttuuri, Kulttuuria

Kaksi kaamoksen karistavaa teosta: Sinkun elämää ja Mielensäpahoittajan Suomi

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun leijona joutuu vaakunaan”, huokaisee Itte, koko kansakunnan rakastama Mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi kirjassa. Eihän se ole oikein, että eläin, jota ei Suomen luonnosta löydy kuin Ruokolahdelta kerran, päätyy vaakunaan hillerin, ketun, peuran, näädän, hirven tai variksen sijaan.

Mieli on pahoittunut myös Satu Väisäsen Sinkun Elämää kirjassa. Useamminkin. Raaka deittimaailma ja sinkkujen stigman kantaminen voi ajoittain vielä ilon itsellisestä elämästä ja tehdä parisuhteen etsimisestä epätoivoista räpiköintiä.

Mielensäpahoittajan Suomi kirjaan tarttuva pääse sadan vuoden Suomi-matkalle Mielensäpahoittajan (Itten) sekä taitavan kynäilijän ja tarinan kertojan Tuomas Kyrön siivittämänä. Sata tarinaa, yksi vuotta kohden, Suomen itsenäistymisestä aina tähän päivään saakka.

Kyrön tarinoissa vilisee maalaisarkikuvausten lisäksi merkkitapahtumia, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, suomalaisia eri aikakausina tavalla tai toisella koskettaneita. Useasti Itte on mielensä pahoittanut, muun muassa silloin kun naapurimaa halusi laajentua tai kun Kekkonen koputti verstaan oveen ja toivoi Mielensäpahoittajan sorvaamia suksia. Lukijan mieli vakavoitui sotatarinoissa tai 3-vuotiaan John F. Kennedy Jr. tehdessä isälleen kunniaa arkun ohittaessa hänet, eikä ollenkaan vähiten silloin kun Mielensäpahjoittajan perheen odotettu perheenlisäys ei ollutkaan tarpeeksi vahva tähän maailmaan.

Kenen ansiosta Suomessa tehdään kaatumisharjoituksia nopean nousun henkeen?

Kirjan yhdeksi parhaaksi kuvaukseksi nousee kestävyysjuoksijan Virénin legendaarinen kaatuminen Münchenin olympialaisissa, jota Mielensäpahoittajan Suomessa seurattiin koko kylän voimin naapurin upouudesta väritelevisiosta. Jännitys oli käsin kosketeltavaa ja päättyi hykertävään kuvaukseen siitä, kuinka tapahtuma poiki kaatumisharjoituksia nopean nousun henkeen vielä paljon tapahtuman jälkeen.

Oikeamielinen vanhan kansan mies, Itte, on sydäntä lämmittävä ja kunkin aikakauden humputuksista kieltäytyvä, työhön ja konstailemattomaan perhe-elämään uskova mies. Elämä on yksinkertaista ja mieltä virkistävimmät kertomukset pohjautuvatkin pohdintaan, että miten tuo muu maailma jaksaakin häslätä niin turhan ympärillä. Parasta Kyrön tekstissä ovat omintakeinen huumori ja kaikille tuttujen asioiden esittely oivaltavin sanakääntein. Tarinat koskettavat lukijan tunteita, saavat nauramaan ääneen, vakavoitumaan, suremaankin siinä sivussa ja siivittää lukijan omalle satavuotiselle muistomatkalle.

Mielensäpahoittajan maailmassa ihmetellään miten muut jaksavat häslätä kaiken turhan ympärillä.

Mielensäpahoittajan omien muisteloiden virtaa värittää otteet vaimon päiväkirjasta. Milloin vaimo vaatii permanenttia ja parkettia, milloin pakottaa Itten pakkaamaan matkalaukun ja lähtemään Keihäsmatkalle etelään. Valloittavaa vastakohtaa nykypäivään kirjassa tuo Likka, pojantytär, jolle Itte kertoo tarinoitaan Likan paettua isän ikeen alta Sysi-Suomen mummolaan. Antaapa Itte Likalle parisuhdeneuvojakin: ”Kun alat ukkoa katsomaan, niin ohita ne jotka etsivät pullosta sen pohjaa.”

 

Mielensäpahoittajan neuvo on varsin varteenotettava, mutta täysin riittämätön nykyajan villin ja vauhdikkaan deittimaailman karkeloissa selviämiseen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä ja ajoittain riipaisevastikin kirjoitettuja huomioita, konkreettisia neuvoja ja kannustusta parin etsintään löytyy Sinkun elämää kirjasta. Se on kirjailija, toimittaja ja LCF Life Coach Satu Väisäsen kolmas teos, voimakirja ja opas, joka ei pyytele anteeksi vaan huutaa paikoin kovaankin ääneen totuuksia sinkkuuden monimuotoisuudesta, deittimaailman karkeudesta ja parhaimmillaan komentaa sinkun pois epätoivon syvistä vesistä oppimalla arvostamaan ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kun on.

Satavuotiaan Suomen kansalaisten perhe- ja parisuhdemuoto on muuttunut merkittävästi hyvinvointivaltion tuoman turvan siivittämänä. Nyt pärjätään hyvin ominkin päin. Kun yhteiskuntanormitkin ovat sallivampia, ei ulkopuolinen painostus parisuhteen muodostukseen automaattisesti ohjaa kulkijaa avioliittoon johdattavalle tielle. On parempi olla yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Näin yli 1,1 suomalaista asuu itsekseen eli joka viides on sinkku ja enemmän ja vähemmän tyytyväinen parisuhdetilaansa.

Kun kuitenkin tutkimusten mukaan 80 % mies- ja 90 % naissinkuista haaveilevat parisuhteesta, on Väisäsen Sinkun elämään kirjalle huutava tilaus. Tosin kaiken ohjeistuksen lomassa, Väisänen ohjaa lukijaansa nauttimaan tästä hetkestä, oppimaan olemaan riittävän hyvä sellaisena kuin on. Itsetuntemus ja sydämen syvimmän tunteminen on tie, jota seuraamalla tulee kokonaiseksi on sitten parisuhdestatus mikä vain.

Sinkun elämää kirja tuo deittimaailman karikoita näkyvämmiksi, jotta matalissa vesissä uiskentelevat säilyisivät pahimmitta naarmuitta ja hyvällä itsetunnolla kovaksi muodostuneessa treffailukulttuurissa, jossa sormen hipaisulla päätetään, oletko kelvollinen vai kurkkaanko seuraavaa. Väisänen peräänkuuluttaa pelikentille aitoutta ja rehellisyyttä ja siellä seikkailevan tunnistamaan tilanteet, joissa on vain paras luovuttaa ja lähteä toiseen suuntaan.

”Rehellisen perusmiehen edut alkavat siitä, mihin pelimiehen loppuvat.”

Vaikka maailma muuttuu, mielikuvat ja ennakkoluulot sinkuista ovat yhä sitkaassa. Satu Väisänen tarttuu kirjassaan myös ystävien, tuttavien ja tuntemattomien säälisilmäilyihin sekä ääneen pohdintoihin ja ’hyväntahtoisiin’ neuvonantoihin, joissa tavoitteena on korjata sitä vikaa mikä sinkussa on, kun parisuhde ei onnistu. Vaikka opus on täynnä ohjeita ja harjoituksia, punaisena lankana taustalla kulkee ajatus, että sinä riität sellaisena kuin olet. Kyräilijöille ja kaiken tietäville Väisänen antaa armotta pyyhkeitä.

Satu Väisäsen kirjoitustyyli on helppolukuinen ja soljuva. Kun etukannen avaa, voi olla varma, että takakansi on käsillä ihan liian pian. Teksti on osuvaa ja joskus sen verran karskiakin, että lukija punastuu ja pikkusieluinen pahastuu, mutta Satu ei suostu silotteluun, vaan vakaasti sanoo asiat juuri niin kuin ne ovat, myönnytyksittä. Kirja perustuu tutkimustuloksiin, lukuisiin haastatteluihin ja Väisäsen omiin kokemuksiin sinkkuna. Kirjailija kertookin lähestyneensä aihetta vertaistuellis-valmennuksellis-empiiris-henkisestä näkökulmasta, jolloin lukija voi itse tulkita, miten saisi sinkkuelämästä parhaan irti.

Kesällä julkaistu Sinkun Elämää ei ole vaaleanpunaista höttöä, vaikka kirjan nimi, kannen vaaleanpunainen väri ja sitä kruunaava suuri punainen sydän antaisi ensisilmäyksellä olettaa. Vaikka kohderyhmänä onkin oletettavasti naissinkut, rohkea mies rokan syö ja tarttuu kirjaan, vaikka sitten yön pimeinä tunteina, jos ei muuten kehtaa. Kirjan sivuja kääntelee sukupuoleen katsomatta niin sinkku kuin parisuhteessakin oleva, sillä vaikka parisuhteen perässä ei enää vakiintunut perheellinen olekaan, tarinat muistuttavat kaikenkarvaisia lukijoitaan toisen kunnioituksesta, välittämisestä ja huomioon ottavasta yhdessä olosta napakalla otteella.

Mielensäpahoittajan Suomi ja Sinkun elämää kirjojen parissa tuskin sujahtaa ihan koko talvikausi, joten sukellus Tuomas Kyrön ja Satu Väisäsen aiempaan tuotantoon lienee paikallaan. Mikäli rakkauden ja suomihenkisyyden oheen kaipaa toisenlaista seikkailua, käteen voi kahmaista 463-sivuisen bestseller-kirjailijan Dan Brownin uutuuskirjan Alku. Se tempaa hetkessä mukaansa uskonnon, tieteen, taiteen ja arkkitehtuurin pyörteisiin Espanjan Bilbaoon, Madridiin ja Barcelonaan.

Espanjaanhan karkaavat suomalaiset eläkeläisetkin vältelläkseen liukkaita kelejä ja pimeää kautta. Tartu siis kirjaan – se kampittaa kivasti kaamosajan.

Artikkeli on julkaistu myös paikallislehti Kuohussa, 4/2017. 
Lue koko lehti Lehtiluukusta: Kuohu-04-2017.

KUOHU on Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä sitoutumaton kaupunginosa- ja kulttuurilehti, jota tehdään kunnianhimoisesti, vapaaehtoisvoimin ja suurella riemulla.

Kuohu jaetaan kotitalouksiin itäiseen kantakaupunkiin Sörnäisistä Vallilan, Arabianrannan, Toukolan, Kumpulan ja Koskelan kautta Viikkiin ja Latokartanoon.

 

 

Please follow and like Kristallin kirkkaasti:
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *