Herätä sisäinen seikkailijasi, kannustaa Flowparkin mainos. Kutsuhuuto vaijeriseikkailuun on lähetetty ja Barona Salesin täpäkkä tiimi ottaa haasteen vastaan. Kuulummehan rohkeiden yritysten yhteisöön. Haasteet on tarkoitettu voitettaviksi, mukavuusalueelta poistuminen on meille luontainen toimintatapa osana kehittymistä. Kompassi siis kohti Vierumäkeä ja seikkailu alkakoot.

7 vuotta sitten ensimmäinen Flowpark avasi porttinsa Turussa. Vierumäellä on päässyt flowparkkaamaan keväästä 2014. Itseään Flowpark mainostaa ekologiseksi huvipuistoksi ja sitähän se on. Energia ja poweri ei työsty koneesta, vaan huvittelijan omasta kropasta.

Mutta miksi työläppärin kansi napsahtaa kiinni ja luvassa älyllisen puurtamisen sijaan ruumiillista uurastusta? Kaikki lähti sähköpostiin huhtikuussa ilmestyneestä toimialajohtajan lähettämästä kutsusta. Barona Salesin toimialapäivät oli päätetty viettää Vierumäellä.

Luvassa tiimiaktiviteettejä, yhdessä oloa ja hyvää ruokaa vuorokauden aikajänteellä.

Uskon olleeni ensimmäinen innostunut ilmoittautuja. Maiseman muutos ja uudet seikkailut; lupaus ennen kokemattomasta saa pakkauskammoisenkin matkalaukun täyttö puuhaan.

Meidän tyky- ja toimialapäivän ohjelmaan kuului tällä kertaa roikkuminen Flowparkin vaijerissa uhmaten painovoimaa. Flowparkissa yhdistyy liikunnallisuus, ulkoilu, yhteisöllisyys ja ekologisuus. Seikkailuhuvipuistokonsepti luo erinomaiset puitteet tiimi-, tyky- tai perhepäivälle. Se sopii oivasti työporukan aktiviteetiksi tai koululaisten luokkaretken kohteeksi, unohtamatta myöskään polttaripäivää, jolloin yhteinen seikkailu männynlatvoissa lupaa elämysten illalle arvoisensa alun. Flowparkin eritasoisilla seikkailuradoilla pääse jokainen testaamaan kestääkö kantti tai riittäkö kunto, vain 120 cm pituus ja 7 vuoden ikä lyö rajoitteita järjestäjien taholta.

Myyntijohtaja kieppui ja sisulla hilasi itsensä huojuvia riipputikkaita pitkin korkean männyn huipulle. Alkunousuun vaadittiin odottamattoman paljon voimaa, kestävyyttä ja tietenkin unohtamatta sitä tärkeintä, Suomalaista sisua. Nousu näytti niin huimalta ja vaativalta, että muu porukka päätyi punaisen keskivaikea radan ja korkean paikan kammoisille sekä lapsille tarkoitetulle helpohkolle siniselle.

Turvallisesti ja leppoisasti sinisen radan suorittajana myöhemmin oivalsin, että kannustajan seurassa  olisin helposti yltänyt ylemmälle oksalle ja saanut nyt perussuoritukseen jääneestä merkittävästi paremmat tehot irti ja löytänyt itseni punaisen radan onnellisena suorittajana. Yksin se jäi tekemättä. Urheilusuoritus ja elämyskokeilu napakasti taskussa, mutta voittajafiilis jäi ensi kertaan koettavaksi.

”Kyllä sinä pystyt siihen”, kannustus nostaa suoriutumisen toiselle tasolle. Kun tahto kytee sisällä, ulkopuolinen motivointi kiihdyttää toiveen teon tasolle. Yhdessä ponnistaen mentaaliesteiden yli, huipulle kiipeäminen olisi ollut mahdollista ihan kaikille meidän porukasta.

Samalla tavalla vaijeriroikunta kuin rekrytoinnin työ, on pitkälti itsenäistä hommaa. Kukaan ei tee itse suoritusta puolestasi, mutta molemmissa ”lajeissa” on tiimin tuki voimaanuttavaa bensaa ylisuoritusten liekkeihin. Maksimisuorituksiin pääsee vain tuimalla tukijoukolla. Huippu-urheilijakaan ei ole yksin. Kun ”en ole tarpeeksi hyvä” tai ”tässä kaikki mihin pystyn” valtaa mielen, mentaalivalmentaja kiirehtii hätiin ja toisesta korvasta suputtaa pääkoppaan voimalauseita:

”sinä pystyt”, ”sinä osaat” ja ”perkelettä peliin – you will do it!”.

Mieleen tuli myös kauan aikaa sitten luennolla kuulemani:

”Jos haluat kulkea nopeasti, tee se yksin. Jos haluat kulkea pitkälle, tee se yhdessä toisten kanssa.”

Korkeat paikat ovat minulle epämiellyttäviä, mutta sisulla ja päättäväisyydellä niistä on ennenkin selvitty. Mieleeni muistuu elävästi huojuva, ihmispaljoudesta täynnä ollut Marian silta (Marienbrücke) Baijerissa. Syvän rotkon ylitys Marian riippusiltaa pitkin oli elämys, joka piti kokea maksoi mitä maksoi, sillä sen astinlaudoilta avautui yksi kauneimmista näkemistäni maisemista, jossa huikea Baijerin maalaismaisema ympäröi hurmaavaa Prinsessa Ruususen satulinnaksikin kutsuttua Neuschwansteinin linnaa.

Ylitys oli siis reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta kannustavan matkakumppanini pienoinen patistus ja innostuksen viritys saivat minut päättäväisesti, vaikkakin kauhusta kankeana, hapuamaan sillankaidetta ja asettamaan jalkaa toisen perään astinlaudoille. Askel kerrallaan, hitaasti edeten ja kyllä, välillä tunnelmaan lisäjännitystä sivuilta ja alhaalta vilkuillen.

Sen verran innostuin itseni ja pelkojeni ylittämisestä, että rotkon toisella puolella päätin, että on videon aika. Aion seisoa tuolla huojuvalla sillalla ja vielä tuottaa muutaman älyllisen lauseen videolle digimuotoon. Siellä siis äänitin RecRightilla yhden haastatteluvideon, tavoitteena taputella itselleni työpaikka Baronan loisto rekrytiimistä. Lokakuussa samana vuonna, sain kuulla, että onnistuin. Nimet raapaistiin paperiin ja työt alkoivat melkeinpä siltä seisomalta.

”Pitikin olla niin itsenäinen”, harmittelen hiukan nyt Flowpark-päivää ja vannotan itseäni ensi kerralla kerjäämään kaveria jakamaan kokemusta. Siellä oltaisiin yhdessä oltu puulavalla, halattu rystyset valkoisena männyn runkoa, poski rutistettuna kaarnaa vasten. Korkeutta yhdessä kammoksuen ja vuorokerroin toista kannustaen irrottamaan otetta puunrungossa, luottamaan vaijeriin sekä kiipeilyvarustevalmistajan Petzlin laadukkaisiin valjaisiin. Edetty hivuten, mutta maaliin asti. Ehkei ensimmäisinä, mutta itsensä ja pelkonsa voittaneina. Voittajafiiliksellä.

P.S. 23 euron hintaa pääset sinäkin seikkailemaan Flowparkin huimilla vaijeriradoilla. Hinta on varsin kohtuullinen huomioon ottaen, että Flowpark ei ole asettanut aikarajoja kiipeilylle, vaan toivottaa tervetulleeksi temppuilemaan vaikka koko päiväksi. Flow’hun voi päästä niin nyt testatulla Vierumäkiradalla tai sitten Lappeenrannassa, Ähtärissä, Tampereella, Hämeenlinnassa tai ketjun syntymailla Turussa. Suosittelen!

P.S. Tulevassa, en uskalla vielä luvata josko ihan seuraavassa, blogissa luvassa Suomi-neitoja laiturilla aikomuksenaan liottaa savusaunan noki vaalealta hipiältä lämpöiseen lampeen. Sitä odotellessa, nautinnollista tätä hetkeä!