Arkea ja juhlaa, Kulttuuria, Maalaiselämää, Maalaisresidenssi Lapinjärvellä

Aina kun mä maitoo juon, mä muistan Lapinjärven kunnan tuon

Muistatteko sen, Valion maitomainoksen? Yhden parhaista mainoksista ikinä. Vieläkin rallattaa melodia mielessä, kun maaseutu jää taakse. Kappale sopi loistavasti mielentilaan myös silloin kun City-bloggari aika Lapinjärvellä oli ummessa, auto oli pakattu ja nokka osoitti kaupunkia ja kotia kohti.

Vaikka paljon näin ja koin, vielä olisi maalaismaisemissa viihtynyt. Tai sitten myöhemmin palata takaisin – kuten kolmesti olekin jo tehnyt. City-bloggari-viikot olivat niin elämykselliset ja tapahtumarikkaat. Taakse jäi uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Haikein mielin kaahasin siis nelostietä takaisin Vantaalle.

Lista tehdyistä on pitempi kuin niistä tekemättömistä. Toki jos ponnistelisin, keksisin varmasti yhtä antoisat uudet kaksi viikkoiset. Silloin saattaisin tutustua maidontuotantoon ja taputella lehmien valkoista taljaa. Tai sitten kävisin rohkeasti sikatilalla, joita en kyläteitä kaartaen osannut bongailla yhtään. Eräs kyläläinen kertoi, että sikoja täällä on enemmän kuin kunnassa asukkaita. Ja tarinan lähteen tuntien arvioin, että kyseessä oli aidosti ne saparohännät, eikä joukon jatkoksi oltu lisätty yhtään Wagneria.

Kanalassa kävin kyllä ja vaikka maalla olenkin asunut, sen verran tehtaan kupeessa, että kananmuniin muistan käsituntumaa saaneeni vain kaupassa. Vaikkakin yhdeksi lapsuusmuistokseni nouseekin lastenhoitajani Sinikan tipufarmi. Lämpölampun alla kuoriutui pieniä keltaisia kananpoikia – ja sitten ne jatkoivat matkaa – jonnekin.

Eiköhän laiteta ämyrit kaakkoon ja vietetä nostalginen karaoke-hetki Valion maitomainoksen jytkeessä. Tässä PANIT MAITOA TULEMAAN lyrics, s’il vous plaît:

”Aina kun mä maitoo juon, mä muistan sut ja hetken tuon
Sulle sanoin näkemiin, lähdin maalta kaupunkiin.
Mä sanoin sulle terve vaan, tuskin enää tavataan.
Mä kirjeitä en osaa kirjoittaa, panen maitoa tulemaan

Vaikka kaupungissa kaikkee on, ehkä kuitenkin oot onneton.
Mä aattelen sua aina vaan, jos pääsisit tulemaan.

Aina kun mä maitoo juon, mä muistan sut ja hetken tuon.
Sulle sanoin näkemiin, lähdin maalta kaupunkiin.

Sä sanoit mulle terve vaan, ja tuskin enää tavataan.
Sä kirjeitä et osaa kirjoittaa, panit maitoa tulemaan.

Vaikka kaupungissa kaikkee on…”

 

Lämmin kiitos valloittavista kesämuistoista, lapinjärveläiset! You made my summer 2017!

Please follow and like Kristallin kirkkaasti:
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *